Olli Sinivaaran uusi kokoelma jatkaa Puut-kokoelman jalanjäljillä: Valoon, vihreään on hyvin metsäisä kokoelma, jonka sivuilla lähiluetaan koivuja, mäntyjä ja tammia. Eksoottisempana elementtinä mukana on pioneillekin omistettu osio. Se on kaunis, kuten pionitkin.
Luonnon kuvaajana Sinivaara on innokas ja kauneutta hakeva. Runojen kuvastossa on hienoja oivalluksia ja tarkkoja havaintoja.
Koivun lehtien läpikuulto
on aurinko ja vihreä yhtä aikaa,
miten valo tulee vihreän läpi
ja on siten enemmän valoa:
osa läpäisystä jää lehteen näkyviin.
Valoon, vihreään kuvaa värejä ja valoa hienosti, mutta samalla kokoelma tuntuu hitusen pinnalliselta. Runot ovat kauniita, mutta entä sitten? Luonnosta haltioitumisen rinnalle jää kaipaamaan vähän muitakin sävyjä, vaikka kokoelman sivuilta koko vuodenkierron kulku piirtyykin.
Sinänsä uskon, että Valoon, vihreään saa helposti ystäviä puolelleen. Runot ovat kauniita, koivujen ja mäntyjen ihasteleminen puhuttelee varmasti lukijoita ja kokoelma on helposti lähestyttävä. Nämä runot eivät työnnä luotaan tai vastusta lukemista. Kaunista luontokuvastoa hakevalle Valoon, vihreään on varma valinta.






