Saara Kekäläisen ja Reetta Niemensivun Valpuri-sarja on kerännyt paljon kiitosta tavallisen lapsiperhearjen kuvaajana. Kirjoissa Valpuri-tytön vilkas mielikuvitus ja sähäkkä luonne ottavat kierroksia ja isä yrittää sitten pysyä kärryillä. Niin nytkin, kun Valpurilla on aivan karmiva kiukkupäivä.
Kaikki menee pieleen jo heti herätyksestä alkaen, kun tumma ja synkkä ukkospilvi täyttää keittiön. Hermot menivät, kun Valpuri astuu lattian viivalle; kaikki tietävät, ettei niin saa tehdä. Ehkäpä Valpurin luona onkin vieraillut kamaleontti, jonka sylkemä kamaluuslima jättää olon kauheaksi. Vai onko syypäänä jokin, mitä Valpuri on hengittänyt? Auttaisiko kova puhina?
Tai ehkä syypää onkin edellisenä päivänä syödyt viha-nnekset? Valpuri haluaa seuraavalla kerralla ilonneksia. Isällä onkin tekemistä, kun aamutoimet pitäisi saada toimitettua ja kiukkua hillittyä. Isä kokeilee monensorttisia keinoja Valpurin kiukun hillitsemiseksi, vaihtelevalla menestyksellä.
Valpuri ja karmiva kiukkupäivä on kaikessa kiukkuisuudessaan hilpeä kirja. Mitään lopullista ratkaisua se ei kiukkupäivien pulmiin tarjoa (eikä itse asiassa Valpurin kiukkupäiväkään ratkea kirjan aikana, mikä on lukijana toisaalta vähän turhauttavaa, mutta toisaalta virkistävän realististista). Kirjan kuvitus on edelleen yhtä riemukasta kuin aikaisemmissakin osissa ja tekstikin iloittelee menemään tutun höpsöjä latuja. Harvassa kuvakirjasarjassa kuvataan lapsiperheen arkisia kommelluksia yhtä hauskasti kuin Valpureissa.






