Osma Aarnoksen esikoisteos levittäytyy kansiensa välissä moneen suuntaan, mutta aloitetaan helpommasta päästä. Se on kirja vanginvartija Harry Hedestä, joka työskentelee Helsingin vankilassa. Päivät toistuvat samanlaisina, rutiinintäyteisinä. Valvomo 4/pp on siis osin työpaikkaromaani; vangeista ei juuri puhuta, pääpaino on vartijoiden yhteisön kuvaamisessa. Siinä yhteisössä on säännöt ja normit, tietyt itsessään olemisen tavat, joita on noudatettava.
On oltava riittävän hetero, jotta voi kehua toisen kroppaa. Uhkaavan rajoilla kulkevan vuorovaikutuksen voi neutraloida homoeroottisella kommentilla, jolle kaikki osapuolet ymmärtävät nauraa.
On sanomattakin selvää, ettei asioita oteta vakavasti. Ettei vaikeisiin aiheisiin unohduta. Ettei epävarmuuksia tuoda ilmi.
Hede on elänyt suhteessa miehen kanssa, mutta eronnut hiljattain. Hän tapailee toista miestä, mutta töissä sanoo elävänsä naisen kanssa. Hede pelkää jäävänsä kiinni. Hän valehtelee deittikumppanilleenkin, kertoo tälle omina lapsuusmuistoinaan vanginvartijakollegan kertomia juttuja.
Hedeä vaivaa unettomuus, ehkä yleisemmin levottomuus. Hän on saanut kuulla omistavansa lehmän; näin eläinlääkäri oli hänen ex-kumppanilleen kertonut, kun tämä oli käyttänyt heidän yhteistä koiraansa eläinlääkärissä. Heden nimissä on Bella-niminen lehmä. Hede ei tiedä asiasta mitään, mutta tieto lehmän omistamisesta pistää mielessä pitkään paikoilleen asettuneita aineksia liikkeelle.
Valvomo 4/pp kallistuu ehdottomasti taideproosan puolelle. Se ei ole selkeä juoniromaani, vaan etenee vähän poukkoillen, kieppuen Heden sisäisessä maailmassa siinä missä vankilan osastoilla. Toisaalta sen kuvaus työyhteisöstä on myös kiinnostava. Valvomo 4/pp on myös kiinnostava queer-romaani, joka käsittelee sukupuolen representaation mahdollisuuksia ja rajoja. Ainesta siis riittää, mutta Aarnos on osannut paketoida kaiken riittävän tiiviiksi paketiksi. Oikein vakuuttava esikoisteos tarjoaa monista eri aiheista kiinnostuneille lukijoille herkkupaloja.






