Silja Pitkänen ja Ville-Juhani Sutinen: Värssyjä sieltä ja täältä : Hiski Salomaan elämä ja laulut

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Hiski Salomaa oli paljon muutakin kuin hassulla nenä-äänellä Tiskarin polkkaa lauleskeleva kuplettimaakari. Tämä elämäkerta kertoo nuoren miehen lähdöstä Ameriikan kultamaille etsimään elantoansa ja mielekkäämpää elämää. Kirja valottaa paitsi Hiskin ja hänen vaimonsa eloa ja oloa sekä selviytymistä USA:ssa myös yleisesti suomalaissiirtolaisten elämää, työntekoa ja kulttuuritoimintaa lahden takana. Kirja on hyvä ajankuva aina suurista siirtolaisvuosista suuren laman jälkeisiin vuosiin aina 1950-luvulle saakka.

Kun nuori Hiskias Möttö jo kansakoulussa osoitti poikkeavaa nokkeluutta ja älykkyyttä sekä pukeutui paremmin kuin muut luokkatoverit, se oli varmasti jo enne jostakin. Kun äiti menehtyi, Hiski päätti lähteä Länteen kuten niin moni muukin. Vuosien 1900–1909 välisenä aikana Suomesta lähti USA:n siirtolaisina 150 000 henkilöä – nykyisinkin ajatellen aika suuri määrä ihmisiä. Lähes kaikki vain etsimään vakaampaa toimeentuloa, rauhaa, välttelemään kutsuntoja tai vain seikkailunhalusta.

Hiski pääsi matkaan vuosi äitinsä kuoleman jälkeen ja tie vei kohti keskilänttä, suomalaisaluetta, jossa myös asusteli tuttuja. Eikä Hiskikään kauaa aikaillut, ensin työtä räätälinliikkeessä ammattilaisena ja sen jälkeen oman yrityksen perustaminen. Työtä riitti ja rahaakin tuli, tosin sitä myöskin meni. Hiski oli poikamies ja innokas juhlimaan sekä halusi pukeutua hyvin. Kun hän lisäksi oli supliikkimiehiä, hän alkoi myös esiintyä juhlissa sekä varsinkin työväenliikkeen ja ammattiliiton tilaisuuksissa. Hiski oli aatteen miehiä, hän opiskeli ainakin vuoden verran Duluthin Työväenopistossa, jonka ohjelma todella poikkesi nykyisten työväenopistojen tarjonnasta. Samassa paikassa opintojaan suoritti nuori mies, Niilo Wälläri, joka asui jonkin aikaa Salomaiden alivuokralaisena. Mies, jonka nimi tuli tunnetuksi myöhemmin varsin toisenlaisista yhteyksistä.

Hiski oli levoton sielu, mutta ehti kuitenkin avioon vehmaalaisen siirtolaisen, Ainin kanssa. Lapsia heillä ei ollut, joten he olivat vapaita liikkumaan, paitsi matkustamaan Suomeen myös vaihtamaan asuinpaikkaa USA:ssa ja näin he tekivätkin melko usein, muutaman vuoden välein. Myös elinkeinot ja muutkin olosuhteet vaihtelivat; milloin Hiski oli räätänlinliikkeessä palkattuna, milloin itse omistajana. Välillä pariskunnalla oli majoitusliike ja ravintola, toisinaan taas munituskanala. Välillä Hiski kävi levyttämässä laulun jos toisenkin ja taas oli lähetettäviä tuliaisia kotimaahan – savikiekkoja ja grammari. Yritteliäs pariskunta, kaikinpuolin. Vaikka Hiskillä olikin joskus meno päällä ja varsin epäterveelliset elämäntavat, hän oli syvästi rakastunut vaimoonsa.

Kirjassa Hiskin ja Ainin elämää tarkastellaan rinnan laulujen ja kuplettien valossa. Aini oli jossain vaiheessa ollut myös piikomassa, josta hyvin voi vetää yhteyden Tiskarin polkkaan. Samoin Hiskin omista kokemuksista ja muiden kertomuksista tuttu Lännen lokari on lopulta yhteiskunnallista alkuperää sekin. Viimeistään Vapauden kaiho muistuu ainakin useimmille mieleen ja se vapauden kaiho, solidaarisuus ja heikompien puolustaminen varmasti Hiskiä itseäänkin ajoi aina viimeisiin elinpäiviin asti. Kirjassa käydään läpi useimpia Hiskin levytyksiä ja sanoituksia, joista osa oli selkeää lainatavaraa. Kirjassa on kuitenkin kohtuullisen hyvä diskografia sekä selvitys sanoituksistakin tekstin lomassa.

Kirja on minusta ensinnäkin hyvä elämäkerta ja mielenkiintoisesti toteutettu. Kronologisen kerronnan välissä hypätään Hiskin laulamiin ja sanoittamiin kupletteihin ja analysoidaan niiden sisältöä verrattuna esimerkiksi tuolloiseen maailmantilanteeseen, poliittisiin asenteisiin, kotimaan kaipuuseen… Tätä voisi pitää myös sosiologisena selvityksenä siirtolaisten asemasta, harrastuksista, poliittisesta toiminnasta sekä myös kulttuurihistoriallisena tutkimuksena. Monipuolinen teos, jota arvostan myös ulkoasun puolesta: kirjasin on tarkkaan harkittua otsikoissa ja ingresseissä, tehovärinä on käytetty punaista, mutta ei hyökkäävää sävyä ja mukana on paljon valokuvia, dokumentteja sekä muuta ajankohtaan liittyvää materiaalia. Kielen kanssa on varmasti ollut tekijöilläkin ongelmia, sillä Hiski itse käytti ”fingliskaa” sujuvasti, kirjassakin se tulee tutuksi mielenkiintoisella tavalla. Suosittelen kaikille tästä kuplettisankarista pitäville, mutta myös kansanmusiikista, siirtolaisuudesta sekä amerikansuomalaisuudesta kiinnostuneille.

Irja

Irja ei vierasta mitään kirjallisuuden genreä, mutta pitää eniten hyvistä elämäkerroista, trillereistä, kauhusta, jännäreistä, yhteiskunnallisesta ja poliittisesta kirjallisuudesta. Lukenut kaiken käsiinsäsaaman 4-vuotiaasta lähtien. Vinkkaa noin 20 % lukemastaan. Kaikki vinkit »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *