Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Ylistys kainolatvoille on Becky Chambersin Munkki ja robotti -duologian päätösosa, joka jatkaa siitä, mihin Veisu luonnonkoneille päättyi. Suoraan voi sanoa, ettei tässä ole liiemmin tolkkua itsenäisenä teoksena: duologia on yhtenäinen kokonaisuus ja kannattaa sellaisena lukea.
Ensimmäisessä osassa munkki Dex ryhtyi kierteleväksi teemestariksi taltuttaakseen sisäistä levottomuuttaan. Hänestä tuli oikein hyvä teemestarimunkki, mutta tyytymättömyys ei kuitenkaan kadonnut. Sitten Dex kohtasi Kirjotäplänukakkaan, villin robotin. Kirjan maailmassa robotit ovat jotain poikkeuksellista: teolliset robotit saivat aikoinaan tietoisuuden ja jättivät ihmiset. Sen jälkeen niitä ei ole nähty.
Dex kuitenkin kohtasi ilmielävän robotin, joka on kovin kiinnostunut ihmisten asioista. Sillä on tehtävä: se haluaa tietää, mitä ihmiset tarvitsevat. Niinpä Dex matkustelee Nukakkaan kanssa ympäriinsä ja auttaa tätä löytämään vastauksia.
Ylistys kainolatvoille jatkaa edeltäjänsä tyyliin leppoisana solarpunkina. Kirjan kuvaama tulevaisuus on valoisa ja sellainen, jossa ihmiset voivat elää sovinnossa luonnon kanssa. Dexin ja Nukakkaan maailma on silkkaa harmoniaa, yhteisymmärrystä ja leppoisia teehetkiä. Tällaiselle ihanan pehmeälle ja turvalliselle kirjallisuudelle on paikkansa, ja Munkki ja robotti -duologian pienoisromaanimitta on erinomaisen sopiva.
Tämän lempeän kirjan on suomentanut Kaisa Ranta. Jo kirjan nimi on hurmaavan onnistunut. Kainolatvaisuus, crown-shyness, on todellinen biologinen ilmiö, jossa puiden latvat väistävät toisiaan. En tiedä, onko sille aikaisemmin ollut mitään suomennosta, mutta on vaikea nähdä, miten se voisi enää olla muuta kuin kainolatvaisuutta. Toivottavasti Ranta saa jatkaa Chambersin romaanien suomentamista, näitä olisi kyllä ilo saada lisää suomeksi.
