Valo pilkkoo pimeää

Pekka Kytömäki: Valo pilkkoo pimeää

Pekka Kytömäen toinen runokokoelman jatkaa Ei talvikunnossapitoa -esikoiskokoelman kanssa samoilla linjoilla. On soma Anna Kytömäen piirtämä kansi ja runokokoelma täynnä pieniä nokkeluuksia. Tyyli on vähän haikumaista, tosin vaikuttaisi irtoavan tiukasta haikumuodosta enemmän kuin esikoiskokoelmassa. Tämä on helppoa runoutta, mutta toisaalta myö... Lue koko vinkki »
Metsän seinä on vain vihreä ovi

Risto Rasa: Metsän seinä on vain vihreä ovi

Kirjastojen poistolaatikoilta voi tehdä löytöjä. Itse poimin ihan muuten vain kyytiin Risto Rasan esikoiskokoelman Metsän seinä on vain vihreä ovi. Luen hyvin vähän lyriikkaa, liian vähän, joten ajattelin, että tässä on hyvä mahdolli­suus. Ja niinhän se olikin. Metsän seinä on vain vihreä ovi, vain 17-vuotiaan runoilijan tiivis, ehyt runoelma, vaik... Lue koko vinkki »
Keinuva maa

Kai Nieminen: Keinuva maa

Tiiviillä ja koruttomallakin runoudella on usein kyky kasvaa suurten kertomusten mittakaavoihin. Kai Niemisen Keinuva maa on todiste tästä. Se on runokokoelma, jonka ehdoton vahvuus on sen kyky luoda laajoja tarinoita lyhyiden annosten kautta. Keinuva maa on jaettu kahteen osaan. Ensimmäinen osa, ”Varjoja ei ole”, on monipuolinen lajitelma miete... Lue koko vinkki »