Kolme saarta -kirjan kannessa on mustavalkoinen valokuva Sophia Janssonista lapsena, taustalla isänsä Lars Jansson.

Sophia Jansson: Kolme saarta : isä, äiti ja minä

Kukaan ei ole voinut välttyä muumeilta ja sen myötä Tove Janssonin tuotannolta, mitä sitten piisaa yllin kyllin kaikkea paljon muutakin. Tämä kirja ei kuitenkaan kerro Tovesta, vaan Sophiasta, joka on tässä kirjassa valottanut elämäänsä Janssonin perheessä. Lars "Lasse" Jansson syntyi vuonna 1926 Toven ja Per Olovin pikkuveljeksi. Lasse ja Tove ... Lue koko vinkki »
Varkaat-kirjan sinisävyisessä kannessa loistaa hampurilaista kuvaava valomainos. Sen alla on kaksi ihmisen siluettia: pojalta näyttävä hahmo etualalla sivuprofiilista kuvattuna ja toinen kauempana.

Taina Niemi: Varkaat

15-vuotias Luka paistaa burgereita ostarin pikaruokalassa koulunkäynnin ohessa. Koulun TET:stä jatkunut duuni on kiva juttu, koska Luka on siinä hyvä: paistaminen sujuu nopeasti ja ajattelematta, tarkalla rutiinilla: “kunpa kaikki olisi yhtä selkeää paiston ulkopuolella, elämässä tai edes koulussa”. Lukan yksinhuoltajaäiti tekee pitkiä päiviä, eikä... Lue koko vinkki »
Käpälämäen kaverukset -kirjan kannessa rusakko istuu nojatuolissa lukemassa lehteä ja kani juoksee oravan perässä.

Matti Rönkä: Käpälämäen kaverukset

Käpälämäen rauhallisessa kaupunginosassa asuu Kervisen perhe, jossa äiti, isä, kaksi lasta ja koira. Verannan alla asuu myös rusakko nimeltä Pentti, joka on löytänyt sieltä itselleen rauhallisen kodin, jossa istuskella nojatuolissa lukemassa Jänisten maailma -lehteä. Kaverikseen rusakko saa eksyneen citykanin, avuttoman oloisen pikkuotuksen, jonka ... Lue koko vinkki »
The Great Turkey Walk -kirjan kannessa poika kävelee preerialla, ympärillään kalkkunoita ja takanaan neljän aasin vetämät vankkurit.

Léonie Bischoff ja Kathleen Karr: The Great Turkey Walk

Nuorella Simon Greenillä on maine yksinkertaisena poikana – itse asiassa niin yksinkertaisena, että opettajakin toteaa ettei koulunkäynti johda hänen kohdallaan enää mihinkään. Niinpä 15-vuotias poika "valmistuu" koulusta etuajassa, ja edessä odottaa suuri maailma, jossa jotenkin pitäisi elättää itsensä. Vuoden 1860 Missourissa ei ole vaihtoehtoja... Lue koko vinkki »
Kukas muu kuin Lii -kirjan kannessa on veden väreilevää pintaa ja Lii, joka on vedessä nenäänsä myöten.

Jani Ikonen ja Eveliina Talvitie: Kukas muu kuin Lii

Vuonna 2023 Eveliina Talvitie teki Jani Ikosen kanssa oivallisen Minä olen muuten Lee -kuvakirjan, jossa kuvattiin hurmaavasti erityisen Lee-lapsen elämää. Hyvin yksin viihtyvä Lee sai kirjassa itselleen uuden ystävän, Liin. Nyt Lii on saanut oman kirjansa. Kukas muu kuin Lii on tällä kertaa vähän pienempikokoinen kirja; kuvakirja se edelleen on... Lue koko vinkki »
Enhän minä ole sellainen -kirjan kannessa on mustavalkoinen kuva nenästä ja suusta, ja kirjan nimi kolmiulotteisilta näyttävillä isoilla kirjaimilla.

Marie Aubert: Enhän minä ole sellainen

”Kaikki onnelliset perheet ovat toistensa kaltaisia, jokainen onneton perhe on onneton omalla tavallaan.” Tällä tavalla ei suinkaan ala norjalaisen Marie Aubertin juuri suomeksi saatu romaani, vaan Tolstoin Anna Karenina, niin kuin useimmat tietävät. Mutta sopisiko tämä myös Aubertin kirjan tunnukseksi? Vai ovatko hänen henkilöhahmonsa – keski-ikäi... Lue koko vinkki »
Miehenpuolet-kirjan kannessa on miehen sivuprofiili siluettina, jonka sisällä on paljon erilaisia miehen siluetteja.

Andrev Walden: Miehenpuolet

Ruotsin arvostetuimman kirjallisuuspalkinnon Augustin sai vuonna 2023 Andrev Waldenin esikoisromaani Miehenpuolet. Se on tarina nuoren Andrevin kasvusta seitsemän vuoden aikana pikkulapsesta teini-ikään – aikana, jona hänen äitinsä vaihtaa miestä useampaan kertaan, ja jonka pyörteissä Andrevin ja hänen nuorempien sisarustensa on opittava vain pärjä... Lue koko vinkki »
Syntymän ja kuoleman kirjan kannessa on piirros makaavasta miehestä, taustallaan nainen ja valkoisia liljoja.

Emmi Nieminen ja Johanna Vehkoo: Syntymän ja kuoleman kirja

Nelikymppinen nainen on tulossa ensi kertaa äidiksi. Raskauteen liittyy riskejä ja pahoja pelkoja. Lähestyvää synnytystä varjostaa myös tieto isän sairastumisesta: on päivistä kiinni, ehtiikö isä nähdä lapsenlastaan. Jo Syntymän ja kuoleman kirjan ensilehdiltä käy selväksi, että ei ehdi. Johanna Vehkoon käsikirjoittaman ja Emmi Niemisen piirtämä... Lue koko vinkki »
Yökulkijat-kirjan kannessa on valokuva mustasta naisesta hartioista ylöspäin. Naamasta näkyy poski ja toinen silmä, joka on suljettuna. Naisen kuvan päällä on uima-altaan pintaa muistuttavaa kuviointia, ja kansi on väriltään turkoosi ja sininen.

Leila Mottley: Yökulkijat

Leila Mottley (s. 2002) on nuori yhdysvaltalainen kirjailija, joka on kotoisin Kalifornian Oaklandista. Sinne sijoittuu myös Mottleyn esikoisromaani Yökulkijat, joka on päässyt The New York Timesin bestseller-listalle ja Booker-palkinnon ehdokkaaksi. Mottley on Bookerin historian nuorin ehdokkaaksi päässyt kirjailija. Yökulkijat kertoo 17-vuotia... Lue koko vinkki »
Kaksi kotia -kirjan kannessa sisarukset, poika ja tyttö, istuvat pahvilaatikoilla selät vastakkain. Ympärillä on kotia: mattoa, mutteripannu, tyhjä taulunkehys, peikonlehti, isot kaiuttimet, verhoja.

Riina Katajavuori ja Jenny Lucander: Kaksi kotia

Vanhempien ero on usein käsitelty aihe lastenkirjoissa. Onhan se merkittävä mullistus lapsen elämässä, ja omiaan herättämään monenlaisia tunteita. Erotakin voi niin monella tapaa. Riina Katajavuoren kirjoittama ja Jenny Lucanderin kuvittama Kaksi kotia esittelee sopuisan eron: isä ja äiti kutsuvat lapset olohuoneeseen ja kertovat selkeästi ja asial... Lue koko vinkki »
Kiven ja veden kirjan kannessa on keltasävyinen piirros, jossa on puita, keinu ja alareunasta eteenpäin kurottava lapsen käsi.

Selja Raudas ja Katri Tapola: Kiven ja veden kirja

Kuvakirjoissa voidaan käsitellä hienovaraisesti vaikeita asioita. Kiven ja veden kirja kertoo lapsesta, jonka kotona ei ole turvallista olla. “Iso on sillä tuulella. Silloin voi tulla mitä vain. Voi tulla sanoja kuin kivisade. Voi tulla jotain, mikä hajottaa. Se on minun vika.” Yksityiskohtiin ei sinänsä mennä, eikä se ole tärkeää; lapsen kokemus o... Lue koko vinkki »
He, jotka jäävät jäljelle -kirjan kannessa on isä, kaksi lasta, mummo ja koira hautakiven äärellä. Mummo ja toinen lapsista kaataa kastelukannulla vettä hautakiven edessä oleville kukille.

Siri Ahmed Backström ja Karin Saler: He, jotka jäävät jäljelle

Kuolemaa voidaan käsitellä lasten kuvakirjoissa monin tavoin. Toisinaan käsittelytapa on lyyrisempi ja etäisempi, toisinaan konkreettisempi. Ruotsalainen He, jotka jäävät jäljelle kallistuu konkreettisen puolelle. Jo kansikuvassa perhe on kokoontunut hautakiven äärelle. Karin Saler palkittiin tästä esikoislastenkirjastaan kuvittaja Siri Ahmed Backs... Lue koko vinkki »
Kuolleita kukkia Miasmalasta -kirjan kannessa on kukkakuvioita, luoteja ja hammasrattaita ja keskellä kirjan nimi terävällä kauhuelokuvakirjasimella.

Toni P. J. Saarinen: Kuolleita kukkia Miasmalasta

Tähtifantasia-palkinnon ehdokkaissa vuonna 2025 oli kaksi kirjaa, joista molemmissa tehtiin matka kuolleiden valtakuntaan. Aihehan on toki erinomaisen klassinen ja toinen kirjoista, Olga Tokarczukin Anna In maailman hautakammioissa, perustuikin yhteen varhaisimmista manalaanlaskeutumismyyteistä. Tokarczukin kirja voittikin palkinnon. Piti minun sit... Lue koko vinkki »
Fiia ja kyy -kirjan kannessa on piirros Fiia-tytöstä istumassa kerällä kiertyneen käärmeen keskellä. Käärme ja tyttö katselevat toisiaan rauhallisesti. Haravan ja sangon kanssa varustautunut isä juoksee kauempaa kohti tyttöä ja käärmettä.

Jenny Lucander ja Fredrik Sonck: Fiia ja kyy

Fiia on perheensä kanssa mökillä. Lapset löytävät kuistin läheltä kyyn. Fiiaa käärme kiinnostaa, mutta vanhemmat huolestuvat. Onhan pikkuveli Hugo vasta vuoden ikäinen ja tepastelee ympäriinsä huolettomana. Isä yrittää vangita kyyn ja kuljettaa sen kauemmas, mutta sepä ei olekaan ihan helppoa. Kun rauhanomainen ratkaisu ei onnistu, isä lopulta t... Lue koko vinkki »
Kani nimeltä Paisti -kirjan kannessa on kirjan nimi isoin sinisin kirjaimin ja tekstin lomassa vaaleanpunainen painokuva kanin siluetista.

Kani nimeltä Paisti

Kani nimeltä Paisti on Helsingin Sanomien ulkomaantoimittaja Ville Similän esikoisromaani.  Aiemmin hän on kirjoittanut kaksi tietokirjaa. Yhdessä Mervi Vuorelan kanssa kirjoitettu Ultra Bra : Sokeana hetkenä valittiin vuoden 2018 Tieto-Finlandia-palkinnon saajaehdokkaaksi. Raati perusteli valintaansa muun muassa, että teos antaa kokonaiskuvan sekä... Lue koko vinkki »
Löytöperhe-kirjan kannessa on keltaisten orvokkien ja muiden kukkien kehystämä kuva puutalokorttelista ja suolasirottimesta.

Ilona Tuominen: Löytöperhe

Ilona Tuomisen turkulaiseen puutalokortteliin sijoittuvan Kortteli-sarjan kolmannessa osassa pääosassa on Maija Asplund, joka asuu Poppelin korttelissa tyttärensä Iidan kanssa ja elättää itseään kääntäjänä. Hän on tottunut tulemaan toimeen yksin. Iidan isästä tuli ero pian Iidan syntymän jälkeen ja mies on sittemmin menehtynyt. Äiti on mukava, mutt... Lue koko vinkki »
Sunnuntain unohdetut -kirjan kannessa on piirros naisesta matkalaukku kädessään pienen joen varrella. Kannessa on myös isoja vaaleanpunaisia kukkia.

Valérie Perrin: Sunnuntain unohdetut

Justinen vanhemmat kuolivat auto-onnettomuudessa, kun Justine oli pieni. Samassa kolarissa kuolivat myös hänen setänsä puolisoineen, joten Justine on varttunut yhdessä serkkunsa kanssa yhteisten isovanhempiensa hoivassa ranskalaisessa pikkukylässä. Parikymppinen Justine työskentelee paikallisessa hoivakodissa, jossa hän hoitajantyönsä ohella kirjoi... Lue koko vinkki »
Miten meistä tuli ihmisiä -kirjan kannessa on mustaksi hiiltyneitä lautoja.

Noora Vallinkoski: Miten meistä tuli ihmisiä

Noora Vallinkoski on kirjoissaan kuvannut työväenluokkaa ja luokkanousua. Samoilla poluilla uusi Miten meistä tuli ihmisiäkin jatkaa. Kirja kuvaa purkukuntoisessa Mörskässä asuvaa Monnia ja tämän kummipoikaa Petteriä. Monni on jäänyt eläkkeelle säilyketehtaalta, Petteri taas on linnoittautunut huoneeseensa pelaamaan tietokonepelejä. Elämässään mene... Lue koko vinkki »
Okatie-kirjan kannessa on mustavalkoinen valokuva kolmesta miehestä pöydän ääressä polttelemassa tupakkaa ja juomassa.

Kari Valto: Okatie

Sain tämän kirjan jo ajat sitten, mutta olen sitä vaalinut kuin kukkaa kämmenellä. Millään en ole raaskinut lukea kuin pieniä pätkiä, hissunkissun makustellen, sillä kamala pelko siitä, että kirja loppuu ei tuntunut hyvältä. Okatie jatkaa tarinaa Pajareitten elämästä ja on sarjassaan jo neljäs. Niin ovat kaikki henkilöt tulleet tutuiksi, että ha... Lue koko vinkki »