Pakolaisen kannessa on sumea, mustetahramainen ihmishahmo.

Suvi Ratinen: Pakolainen

Suomalaissyntyinen, Virossa ja Englannissa asunut kirjailija Aino Kallas, entinen kosmopoliitti, entinen juhlittu kaunotar ja kiihkeästi rakastanut ja rakastettu nainen, on toisen maailmansodan melskeiden jälkeen joutunut pakenemaan Ruotsiin tyttärensä Virven ja tämän lasten kanssa. Hän menettää paitsi kaksi kotimaataan myös kaksi lapsistaan; Laine... Lue koko vinkki »
Pelkkää hyvää -kirjan kannessa on epäselväksi käsitelty valokuva Antti Heikkisestä ja Laura Malmivaarasta istumassa baarissa oluttuopit edessään.

Antti Heikkinen ja Laura Malmivaara: Pelkkää hyvää

Pelkkää hyvää olisi ihan valmis näytelmäksi. Sen voi lukea nopeasti, kun se on koko ajan pelkkiä repliikkejä. Kuuntelin sen kuitenkin äänikirjana, sillä niin se oli sitten jo kuunnelma. Antti Heikkinen ja Laura Malmivaara lukevat varsin hauskan ja kivasti polveilevan tarinan itse. Kirjassa ollaan kylän baarissa, jonne Laulaja tulee Ukon kyydissä... Lue koko vinkki »
Lihakirjan punaisessa kannessa on epämääräinen, hieman ruhoa muistuttava muoto, jota kohti kurottaa käsiä sekä kannen ala- että yläreunasta.

Laura Gustafsson: Lihakirja

Goodreadsissa joku toivoi Laura Gustafssonin voittavan tällä kirjallaan Finlandia-palkinnon ja mitä enemmän asiaa ajattelen, sitä enemmän olen samaa mieltä. Lihakirja on värikkäintä tekstiä, mitä olen tänä vuonna lukenut, ja samalla varsin taitavasti kirjoitettua, herkullisen pisteliästä tekstiä, joka on täynnä teräviä huomioita. Kyseessä on rom... Lue koko vinkki »
Kaikki päättyy kevääseen -kirjan kannessa on vaalean sinivioletin taustan päällä rikkinäistä verkkoa.

Liisa Suomela: Kaikki päättyy kevääseen

Liisa Suomela kertoo väkevätunnelmaisessa esikoisromaanissaan sodanjälkeisen Hailuodon asukkaista, tarkemmin sanottuna neljästä heistä: sotaleski Tyyne ja hänen rintamalla mielenterveytensä menettänyt veljensä Auku sekä uusi kirkkoherra, työlleen rauhallisesti omistautuva Johan ja tämän vaimo, herkkä ja hauras kaupungista lähtöisin oleva Siiri. Tap... Lue koko vinkki »
Enhän minä ole sellainen -kirjan kannessa on mustavalkoinen kuva nenästä ja suusta, ja kirjan nimi kolmiulotteisilta näyttävillä isoilla kirjaimilla.

Marie Aubert: Enhän minä ole sellainen

”Kaikki onnelliset perheet ovat toistensa kaltaisia, jokainen onneton perhe on onneton omalla tavallaan.” Tällä tavalla ei suinkaan ala norjalaisen Marie Aubertin juuri suomeksi saatu romaani, vaan Tolstoin Anna Karenina, niin kuin useimmat tietävät. Mutta sopisiko tämä myös Aubertin kirjan tunnukseksi? Vai ovatko hänen henkilöhahmonsa – keski-ikäi... Lue koko vinkki »
Soteorpo-kirjan violetissa kannessa on kirjan nimen taustalla neljä korttipakan ässää, Playstation-ohjaimen nappien kuviot (ympyrä, neliö, kolmio ja rasti) ja kaksi ihmisen siluettihahmoa.

Minna Lindgren: Soteorpo

Huolitellusti aina pukeutunut mies ilmaantuu aamiaispöytään kalsareissa. Hellyys muuttuu kipeiksi puristeluiksi. Rahankäytöstä tulee holtitonta. Onko mies masentunut, kun kunnanjohtajan työstä eläkkeelle jääneen elämässä ei riitä täytettä? Siitäkö pahantuulisuus? Pirjo-vaimo yrittää ymmärtää. Minna Lindgrenin Soteorpo on taattua, nasakkaa toimit... Lue koko vinkki »
Pienen budjetin sotaelokuva -kirjan kannessa on Pauliina Mäkelän piirros pitkähiuksisen ihmisen päästä, jossa kasvojen tilalla on näkymä pään sisällä oleviin kivisen talon raunioihin.

Marjo Niemi: Pienen budjetin sotaelokuva

Marjo Niemi tärähti kartalleni kertaheitolla vuonna 2021 edellisellä romaanillaan Kuuleminen,  jonka jälkeen luin Niemen koko siihenastisen romaanituotannon (sen lisäksi on näytelmätuotantoa, johon en ole liiemmin perehtynyt). Nyt on sitten aika Niemen uudelle romaanille. Pienen budjetin sotaelokuva on kotiinpaluuromaani, jossa kotiin palaa... Lue koko vinkki »
Kesuuran kannessa on harmaalla taustalla ihmishahmon pää, joka koostuu punaisista ja sinisistä hyönteisten silueteista.

Marisha Rasi-Koskinen: Kesuura

Marisha Rasi-Koskinen on taitava, omaääninen kirjailija, jonka teokset rakentavat usein omaperäisiä ja mielenkiintoisia maailmoja, joissa ihmismieltä luodataan eri kanteilta. Kesuura ei ole poikkeus. Nelikentäksi rakentuvan kirjan alussa kohdataan kaksi henkilöä hylätyllä asemalla, jonkinlaisessa maailmanlopun jälkeisessä maailmassa. Toinen henkilö... Lue koko vinkki »
Näin on hyvä -kirjan kannessa on pieni punainen puutalo, jonka edessä on polkupyörä. Ympärillä on oransseja kukkia ja kannen nurkissa on lautoja, vastara ja maalisuti.

Jaana Tapio: Näin on hyvä

Uuden Puutalorakkautta-viihdekirjasarjan avausosa Näin on hyvä on samalla Jaana Tapion esikoisromaani. Asetelma on vähintäänkin perinteinen: kaupunkilaisnainen muuttaa kesäksi maalle ja miettii, löytyisikö onni kuitenkin paremmin maaseudun rauhasta. Yllätyksellisyys ei ole tämän kirjan valttikortteja muutenkaan: Näin on hyvä on kaikin tavoin aika e... Lue koko vinkki »
Pieni korealainen keramiikkapaja -kirjan kannessa on piirros keramiikkapajan pöydästä. Pöydällä on paljon erilaisia mukeja, kuppeja ja vaaseja. Pöydän vieressä on tuoli, jolla istuu mustavalkoinen kissa. Taustalla on hyllyjä, joilla on lisää kuppeja ja lautasia. Taustalla on ikkuna, josta näkyy kadulle, jossa sataa lunta.

Yeon Somin: Pieni korealainen keramiikkapaja

Kolmikymppinen tv-käsikirjoittaja Jeongmin vuokraa asunnon idyllisestä Kastanjanpiikkikylästä Soulin lähistöltä toiveikkaana. Hän ei kuitenkaan kestä enää työtään vaan irtisanoutuu ja eristäytyy aiemmin niin lupaavan kotoisalta vaikuttaneeseen kotiinsa. Olo on ankea: “Hän tunsi eksyneensä kolmikymppisyyden labyrinttiin, muttei silti tuntenut epätoi... Lue koko vinkki »
Keräilijät-kirjan kannessa on on porrasmainen kuvio, jossa on ylhäällä keltaisia marjoja tai muita palleroita ja alhaalla pienen vesiputouksen kuva.

Elli Salo: Keräilijät

Heini on arkeologi. Hän matkustaa Kainuuseen Venäjän rajan pintaan tekemään esitöitä suurempia kaivauksia varten, joiden tarkoituksena on löytää maastoon haudattuja toisen maailmansodan vainajia. Paikallisilta kerätty tietoaineisto viittaisi useiden tuntemattomien joukkohautojen olemassaoloon, ja juuri niiden tarkkoja sijainteja Heini pyrkisi karto... Lue koko vinkki »
Kairoksen kannessa on mosaiikkiruutuja, kuin kaupungin kortteleita: on mustavalkoinen valokuva nuoren naisen kasvoista, vaaleanpunainen monikulmio jonka päällä on kelanauhurin nauhakela, kuva kerrostalorivistöstä sinisellä taivaalla, mustavalkoinen valokuva miehen leuasta ja kukkatapettia.

Jenny Erpenbeck: Kairos

Kairos on hämmentävä romaani. Sen pintakerroksessa piirtyy parikymppisen opiskelijan Katharinan ja häntä yli 30 vuotta vanhemman kirjailija Hansin rakkaustarina, joka alkaa ihan kauniina. Pariskunta löytää toisensa sattumoisin bussipysäkillä, ja viehtymys on heti molemminpuolinen. Pian käy kuitenkin ilmi, että Hansilla on jo vaimo ja poika eikä hän... Lue koko vinkki »
Sininen lanka -kirjan kannessa on kerällinen sinistä ompelulankaa.

Anne Tyler: Sininen lanka

Kuten olen ennenkin Anne Tylerin kirjoja vinkatessani ilmaissut, hän on minusta kerrassaan loistelias kirjailija. Hän kuvaa perheiden ja sukujen tarinoita eri aikakausiin sijoitettuna, mutta ei ihmeellisten epookkikuvausten tai suurien maailmantapahtumien kautta, vaan jollain tavalla intiimisti ja vähäeleisesti, jolloin kirjojen teemat välittyvät l... Lue koko vinkki »
Helmisormus kirjekuoressa -kirjan kannessa punaiseen mekkoon ja korkkareihin pukeutunut nainen astelee kirjekuori kädessä kohti järven rannalla olevaa keltaista puutaloa.

Mari Renko: Helmisormus kirjekuoressa

Nurmekseen saapuu Yhdysvalloista odottamaton vieras. Somevaikuttaja ja New Yorkin seurapiireissä liihottava Caroline marssii korkkareissaan Pielisen rannalla olevaan keltaiseen puutaloon ja ensi töikseen tyrmää talon isännän krav maga -taidoillaan maahan. Kunhan alun väärinkäsityksistä päästään yli, käy ilmi, että Caroline on tavallaan sukua talon ... Lue koko vinkki »
Burgessin pojat -kirjan kannessa on sinisävyistä abstraktia kuviointia, josta on tunnistettavissa ainakin talojen kattoja.

Elizabeth Strout: Burgessin pojat

Elizabeth Stroutin Olive Kitteridge -novellikokoelmassa Olive, taas on novelli ”Maanpakolaiset”, jossa newyorkilainen Jim Burgess tulee Helen-vaimonsa kanssa käymään tapaamassa veljeään Bobia ja siskoaan Susania Bobin luona Mainessa. Olive Kitteridge ei varsinaisesti edes esiinny novellissa; käy vain ilmi, että Bob ja hänen vaimonsa tuntevat Oliven... Lue koko vinkki »
Rasituskoeaika-kirjan oranssinkeltaisessa piirroskannessa on suihku, lampun päälle heitetyt sydänbokserit, kierukka, martini, vuoronumeroa pitelevä käsi, tiimalasi ja dinosaurus.

Henna Mäkelin: Rasituskoeaika

Ihana kirja! Niinpä, se tulee heti mieleen, sillä niin kovin tykkäsin. Sain kirjan heti tuoreeltaan ja kun aloin lukea, niin ei hemmetti, mitä verbaalista tykitystä se on – ihan alusta loppuun asti. Ehdin lukea puoleen väliin, kun napsahti äänikirjaversio, joten kuuntelin sen oitis ja Minttu Mustakallion äänellä kirja toimii ymös. Henna Mäkelin ... Lue koko vinkki »
Pimeät päivät, valkeat yöt -kirjan kannessa on peltomaisema, kuvassa on enimmäkseen taivasta. Kuvan poikki menee pyykkinaru ja taivaalla lentelee pääskyjä.

Paula Nivukoski: Pimeät päivät, valkeat yöt

Pimeät päivät, valkeat yöt, itsenäinen jatko-osa Kerran valo katoaa -teokselle, on Paula Nivukosken neljäs aikuisten romaani.  Nivukosken kauniilla, runollisen aistivoimaisella kielellä Pimeät päivät, valkeat yöt kertoo rankoista kokemuksista ja tunteista. Juuri tuo kieli ja kertomisen tapa auttavat lukemaan tarinaa ”helposti” ja kevyesti, vaikk... Lue koko vinkki »
Tulen tytär -kirjan kannessa on maalaus rähjäisestä naisesta 1850-luvun vaatteissa katselemassa liekeissä roihuavaa kirkkoa.

Marjo Ojalammi: Tulen tytär : Vaasan palon polttava arvoitus

Täytyy heti alkuun myöntää, että tämän Marjo Ojalammin uuden romaanin aihe, Vaasan kaupungin tuhoisa palo vuonna 1852, oli minulle aivan tuntematon asia kirjaan tarttuessani; vain Turun palo oli tuttu jo koulun historiasta. Mutta nyt sitten pääsin ihan uuden aiheen pariin. Romaani kulkee kahdessa aikatasossa: suurin osa kerronnasta sijoittuu suo... Lue koko vinkki »
Diiva sohvallani -kirjan kannessa on naisen siluetti, jonka läpi näkyvät Maria Callasin kasvot lähikuvassa. Päällä on kullanvärinen flyygeli, josta lentää nuottipapereita.

Pauliina Vanhatalo: Diiva sohvallani

Pauliina Vanhatalo on kirjoittanut romaanien lisäksi joukon omaelämäkerrallisia teoksia. Diiva sohvallani kuuluu samaan jatkumoon. Kustantamon puolelta tämä on luokiteltu muistelmiksi, mutta ainakin Tampereella kirjastossa on päädytty luokittelemaan Diiva sohvallani romaaniksi. Kirjaan mahtuukin kelpo annos fiktiivistä ainesta: en epäile hetkeäkään... Lue koko vinkki »
Perätilassa-kirjan kannessa on piirros väsyneen ja huolestuneen näköisen naisen kasvoista.

Soili Pohjalainen: Perätilassa

Melkomoisen solmun, sen tuhansista säikeistä kootun, on Soili Pohjalainen (s. 1980) punonut avattavaksemme. Ei tuota väkivalloin kannata aukaista, vaan ajan kanssa nautiskellen vedellä solmun säikeitä, ja huomata: pikkuhiljaa solmu onkin avattuna pöydällä. Noin tunsin, kun tähän aikatasoissa liitelevään romaaniin turhan huolehtivan, pahinta pelk... Lue koko vinkki »