Anni Sumarin runsas proosarunous on kiehtovaa. Tuorein Seuraa yötä, joka kuin vihollinen rientää jo pois on pitkän uran tehneen runoilijan ja runouden suomentajan tuorein teos, josta löytyy monipuolinen kattaus aiheita lukijan tutkailtavaksi.
Haastattelin Sumaria sähköpostitse tammikuussa 2024.
Olet pitkän linjan runoilija. Mistä tämä tuorein kokoelmasi sai alkunsa? Mitä halusit sillä tutkia?
Omia rajojani, omaa ensyklopedisuuttani.
Millainen prosessi kokoelman muovautuminen tällä kertaa oli? Mikä siinä oli helppoa, mikä vaikeaa?
Vaikeaa on se, että olen julkaissut jo 15 kirjaa, eikä niistä yksikään ole ohut läpyskä. Olen jo sanonut aika tavalla… joskus tuntuu siltä kuin mitään sanottavaa ei enää olisi. Mutta sitten luomisen tuli syttyy taas… ja sen jälkeen kaikki on helppoa.
Tyylisi on proosarunouteen kallellaan. Kokoelman takakannessa sanot, miten proosan ja runon yhdistäminen on kiehtonut sinua jo lapsesta asti. Mikä siinä on niin kiinnostavaa?
Havainnollistava esimerkkini on John Finnemoren kirjasta Robin Hood (suom. Jussi Tervaskanto, WSOY 1952): Johdanto. “Englannin kansansankareista kukaan ei ole saavuttanut Robin Hoodin veroista nimeä ja mainetta. Seitsemänsataa vuotta ovat tätä kuuluisaa rosvoa ylistävät laulut ja balladit kaikuneet Englannin rahvaan huulilta. Kuninkaat ja ruhtinaat ovat unohtuneet, mutta ei Sherwoodin metsien iloinen Robin Hood eikä hänen uljaiden seuralaistensa joukko. – – – – Ei ole luotettavaa, pätevää lähdettä Robin Hoodin elämän tutkimiseksi. Kaikki on verhottu legendan ja muinaistarujen hämärään. – – – Varmaa on vain, että noin satakunta vuotta sen jälkeen, kun tuon kuuluisan rosvon sanotaan eläneen, hänen nimensä oli yleisesti tunnettu. Eräässä Englannin vanhimpia runokirjoja, “Piers Plowman’issa”, joka on kirjoitettu noin 1362, mainitaan Robin Hoodin laulut.
“Miss’ uljas on Locksley ja Nottinghamshire,
kylä Locksleyn kultainen,
Sieltä kotoisin kuulu on Robin Hood,
Mies uljahan mainehen.”
John Finnemoren kirja yhdistää mennen tullen runoa ja proosa… Ikivanhaa, suullista runoutta ja sen pohjalta proosaksi muunnettua tarinaa. Hurmaannuin ikihyväksi, kun lapsena luin kirjan.
Missä määrin kuvallisuus sinua kiinnostaa runoudessa? Runosi eivät juuri leikittele typografialla tai asettelulla; niin on toki proosan puolella vähemmän tapana.
Typografia ja asettelu ovat helppoa tyylikeinoja. Joskus sentään käytän molempia. Esim. kirjassani merci – mercy. runoja, runo “transsi”. Ja kirjassa Seuraa yötä, runo “runoilijoiden romanssi”.
Olen kuvataiteellisesti hyvin lahjakas; suunnitellut graafisesti kaikkien kirjojeni kannet, kuvittanut pari kirjaani. Valokuvaan ja piirrän silloin tällöin (ja piirrän valokuvien päälle), mutta vain silloin kun en muuten ole hukkumassa töihini.
Mistä Sullan kadonneet muistelmat löytyivät osaksi teostasi? Se oli jokseenkin yllättävä, mutta myös suuresti ilahduttava osa kokoelmaa. Ja miksi Sullaa piinaavat juuri guineamadot? (Tämä piinallinen loistauti on, opin juuri, jo lähestymässä sukupuuttoa.)
Sullan kadonneet muistelmat ovat ja pysyvät kadonneina. Ne olivat tiiliskivimäinen opus, josta mitään ei ole säilynyt jälkipolville. Vielä Plutarkhos oli lukenut ne; sitten ne hävisivät. Minä kirjoitin ne uudestaan; rekonstruoin lähteiden pohjalta.
Kolme tärkeintä lähdettä ovat: 1) Plutarkhoksen Kuuluisien miesten elämäkertoja, osa “Sulla”. Suomennettu. Kiintoisaa Plutarkhoksen teoksessa on se, että hän ei lopulta saa tolkkua Sullan luonteenlaadusta, vaikka häntä pidettiin erinomaisena ihmistuntijana. Lainaus Kuuluisien miesten elämäkerroista:
Sulla näytti olleen luonteeltaan epäjohdonmukainen ja häilähtelevä. Paljon hän keräsi itselleen, mutta vielä enemmän lahjoitti… toisille hän aivan odottamatta jakeli kunnianosoituksia ja toisia aivan aiheetta loukkasi. Hän mielisteli niitä joita tarvitsi, ja työnsi luotaan ne, jotka hänen puoleensa kääntyivät. Näin ollen on vaikeaa ratkaista, oliko hän ylpeä vai liehakko. – – – – Vähäpätöisistäkin teoista hän tuomitsi kuolemaan, mutta painoi törkeät rikokset villaisella; sietämättömistä solvauksista hän ei ollut tietääkseen, mutta pienistä, mitättömistä loukkauksista mestautti ja takavarikoitsi omaisuuden, niin ehkä hänen luonnettaan voisi kuvailla seuraavasti: hän oli äkkipikainen ja kostonhimoinen, mutta hallitsi joskus kiukkuaan omaa etuaan ajatellen.
2) Sallustius: Catalinan salaliitto – Jugurthan sota (Gaudeamus, 1980). Tämä teos kuvailee tarkasti ja yksityiskohtaisesti historiallisia tapahtumia, jotka kiertyivät Numidian prinssi Jugurthan, Sullan ja Mariuksen ympärille.
3) G. P. Baker: Sulla the Fortunate, Roman General and Dictator (London, 1927). Tämä teos kokoaa pikkutarkimmin kaiken säilyneen historiallisen tiedon Sullasta. Se on välillä ikävystyttävä ja ajat sitten vanhentuneen paikallispolitiikan kuiva lähde, mutta sisältää myös paljon iskevää faktatietoa.
Näitä kolmea lähdettä käytin sytyttääkseni Sullan jännittävän persoonan uudelleen eloon. Minua auttoivat ne itseäni koskevat faktat, että myös minä, kuten Sulla, olen potenut hyvin, hyvin vaikeaa kihtiä – mutta minulla on käytössäni uuden ajan kihdin estolääkkeet, toisin kuin Sullalla. Lisäksi, mitä tulee politiikkaan, olen kyyninen ja jääkylmä, mutta temperamentiltani tulinen, ja näitä kaikkia kolmea uskoisin myös Sullan olleen. Tiettyä sukulaissieluisuutta siis voi nähdä.
On historiallinen totuus, että Sullaa piinasivat guineamadot, vaikka hänen aikanaan niitä kutsuttiin vain “loismadoiksi”.
Mitä ulkomaisen runouden suomentaminen on tuonut omaan kirjoittamiseesi?
Se on aina tuonut paljon. Aloitin sellaisilla kirjailijoilla ja kirjoilla kuin Samuel Beckett, Bernardine Evaristo, Mawlana Jalaladdin Rumi, Óđinnin ratsu. Skandinaaviset jumalmyytit (jossa kerroin itse lyyrisellä proosalla runo-Eddan ja proosa-Eddan muinaisrunot) ja niin edelleen. En kääntäisi, ellei jokainen näistä kirjoista opettaisi minulle äärimmäisen paljon. Enkä kääntäisi, ellen tietäisi, että moni suomalainen kääntäjä ei uskaltaisi ko. teoksiin tarttua, ja parempi myös niin, arvelen minä.
Olet ollut alalla pitkään. Miten suomalaisen runouden tila sinulle juuri nyt näyttäytyy?
Suomalainen runous mellastaa nykyisin kuin villikanit pellossa, ja sitä on mukava katsella. Luovan kirjoittamisen koulutustakin on tarjolla yllin kyllin. Liikaakin. Ikävä sivuvaikutus on vain katsella, että nuoremmat runoilijat kilpailevat keskenään huomioarvosta, kustantajista, apurahoista ja syövät toistensa elintilaa. Tässä tulee käymään niin, että vahvat voittavat ja heikot häviävät. Siksi jokaisen on syytä ajoissa laatia itselleen se kuuluisa “suunnitelma B”.
Onko jotain, mitä haluaisit Kirjavinkkien lukijoille suositella juuri nyt?
Tänä vuonna ilmestyy folkloren professori, kirjailija ja valokuvaaja Bruce Jacksonin kirja Perse veteen ja ui niinku mä : Afroamerikkalaista suullista runoutta (alkuteos: Get Your Ass in the Water and Swim Like Me : African-American Oral Narrative Poetry. Enostone 2024, suom. A. Sumari). Gangstaräpin, räpin, hiphopin juuret ovat kotoisin suurin piirtein tuolta. Tsekatkaa, beibit.
