Oscar Pekkala, aloitteleva kirjailija sekä omalaatuinen seurapiidilady Mimi Creutz. Ympärillä kuohuva 1900-luvun alkupuolen Helsinki.
Reetta Laitinen kertoo tarinan nuoresta Olavi Paavolaisesta ja Minna Craucherista, kuuluisasta salongista sekä muistakin kirjailijoista. Albumi tekee sen kuitenkin erittäin omaperäisellä tavalla. Jokainen piirrosaukeama on kokonaisuus sinänsä, joka kertoo tarinan. Ei välttämättä ehkä juuri näistä hahmoista eikä aina aikajärjestyksessä: tästä käy hyvin ilmi muun muassa tuolloinen suhtautuminen aviottomiin lapsiin, yksinäisiin odottaviin äiteihin, sukupuolisuuteen, irtolaisuuteen sekä vapaaseen rakkauteen. Miten ympäristö suhtautui erilaisiin ihmisiin heikkouksineen ja vahvuuksineen?
Craucherin tarinaa seurataan takautumina syntymästä ja nuoruudesta lähtien aina katkeraan loppuun asti. Samoin Paavolaisen oma herkkyys ja vimma sekä varsin addiktiivinen suhtautuminen alkoholiin ja muuhunkin huumaavaan, todennäköisesti myös seksiin, tulee ilmi kiehtovasti. Olennaista on se, että tekijän piirrostyyli on lähinnä rujon vahvaa kerrontaa, ei mitään hienostelevaa piperrystä. Myös väritys on mielenkiintoinen: sinistä, mustaa, valkoisella pohjalla. Välillä pelkistettynä lähes äärimmäisyyteen asti, vihjaten kuitenkin edelleen joistakin asioista.
Tästä syntyy erään aikakauden tarina, kulttuurihistoriallinen ajankuva, jolla on vahva totuuspohja. Tällaisina välähdyksenomaisina rajauksina tarina on itse asiassa helpompi ymmärtää. Mikä johtui mistäkin? Miksi madame lopulta ammuttiin? Millainen oli nuori Olavi Paavolainen? Tämä kaikki siis käy ilmi jo piirretystä tarinasta. Lopussa on lyhyesti – tyyliin sopivasti – käsin kirjoitettuna lyhyet elämäkertatiedot sekä Minna Craucherista että Olavi Paavolaisesta. Mukana on myös lyhyt lähdeluettelo. Faktaa janoaville voin kertoa, että Reetta Laitinen on sekä sarjakuvataiteilija että kulttuurintutkija.
Kirjailija ja madame on jo ulkoasultaan mielenkiintoinen ja henkii aikakautta. Se on kovakantinen, sisäsivuilla on tuolloin ajankohtaisia ilmoituksia ja mainoksia. Kirjan kansi herättää välitöntä uteliaisuutta, tekijän piirrostyyli on jo selkeästi tunnistettavissa omaksensa ja tämän haluaa kyllä lukea heti sen hankittuaan. Pidin itse tästä kovasti aikakauden tulkkina ja varsinkin juuri tämän suhteen esittelynä takaumineen, joka on muuten vaatinut useita kirjoja aikaisemmin tähän liittyviä asioita käsitelleiltä kirjoittajilta. Tekijä on äärimmäisen taitava, mutta myös hienovireinen omalla karulla, pelkistetyllä tavallaan. Arvostan tätä albumia – pidin siitä, ei todellakaan mitään kertakäyttöluettavaa. Ehdottomasti tämän kevään ykkönen kotimaisessa tarjonnassa jo omaperäisyytensä takia!