Ruusun nimessä Umberto Eco naittaa yhteen melko perinteistä murhamysteeriä historiallisen luostarielämän kuvauksen kanssa. Romaanin tarinan taustalla vaikuttavat vahvasti historialliset poliittiset juonittelut; tarina sijoittuu aikaan, jolloin paavinistuin oli Avignonissa ja katolinen kirkko oli täynnä juonittelua.
Vaikka Eco välillä harhautuukin tarinasta suoraan sanottuna joutaville sivupoluille (anteeksi maalaisuuteni, mutta Ruusun nimestä olisi helppo tehdä lyhennetty versio), luovat harhailut omaa tunnelmaansa romaanille. Latinankielisistä sitaateistaan huolimatta Ruusun nimi on lopulta varsin joutuisaa luettavaa ja tarina jaksaa pitää otteessaan loppuun saakka.
{ 1 kommentti… lue se alta tai lisää omasi }
Itse pidin siitä, että välillä mentiin unen puolelle ja lukijana sai pähkäillä, mitä oikein tapahtuukaan oikeasti. Samoin tietokirjamaisen kerronnan ja paljon kevyemmän kerronnan nopea vaihtelu miellytti. Yrteistä piti oikein tarkastaa, että kuinka oikeista rohdoista kirjassa kerrotaan. Kyllä Eco on tehnyt taustatyönsä tarkasti.