Kuudennessa Sisarukset Grémillet -sarjakuvassa sisarukset vierailevat upeassa unelmakartanossa pienellä saarella, sillä heidät on kutsuttu äidin ystävän Virginien hääjuhlaan. Ihan silkkaa riemua tapaus ei ole: Sarah ei haluaisi lähteä, sillä hänellä olisi muutakin tekemistä. Cassiopée on romantikkona tietysti ilahtunut häistä, Lucille taas on iloisen välinpitämätön – kunhan huvilassa on eläimiä.
Sarah löytää häistä kuitenkin kohtalontoverin. Äidin ystävä on melkoinen kauhumorsian ja hänen tyttärensä Aurélie on yhtä lailla tympääntynyt siihen, että aikuiset määräilevät eikä omiin sekoiluihinsa keskittyneiltä vanhemmilta riitä huomiota. Niinpä Sarah ja Aurélie lyöttäytyvät yhteen. Kartanosta löytyy mystisiä jalanjälkiä, maalaus katoaa ja tilalla on palapelin pala, johon on kirjoitettu mystinen teksti:
Sinusta tuntuu, että olet näkymättömän kotelon vanki, ja aika kuluu sietämättömän hitaasti… olet kuin toukka, josta ei ikinä tule perhosta.
Teksti puhuttelee tyttöjä. Tavallisesti tästä alkaisivat kolmen sisaren kerhon tutkimukset, mutta Sarah haluaa etsiä Aurélien kanssa. Cassiopée ja Lucille voivat olla oma parinsa, ja ehkäpä tutkimuksista voi tehdä kilpailun! Niinpä tytöt alkavat selvitellä palapelin mysteeriä. Siinä sivussa tytöillä on kaikilla omat salaisuutensa. Häihin tilattu huippukokki suututtaa Cassiopéen, joka haluaisi auttaa ja Lucillea vaivaavat kartanon vangitut eläimet.
Lopulta koittaa hääpäivä ja se tarjoaakin sellaisia yllätyksiä, että päivästä tulee ikimuistoinen – mutta ei ehkä ihan sillä tavalla kuin Virginie odotti. Vaan kun tomu laskeutuu ja asioista päästään keskustelemaan, lopputulos taitaa sittenkin olla ihan hyvä. Salaperäinen kartano on oikein kelpo osa sarjaansa: se kuvaa hienosti sisarusten välisiä konflikteja ja näyttää ihan yhtä upealta kuin kaikki muutkin sarjan kirjat. Mysteeri jää tällä kertaa ehkä hivenen koomisemman koohotuksen taka-alalla, mutta tapahtumien finaali on sellainen sekavien sattumusten sarja, että eipä haittaa.








