Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Tämä sarjakuva pisti kirjaston sarjakuvahyllystä silmään kantensa perusteella. Sisäsivuille piti kurkistaa, ja sieltähän paljastui Kaisa Lekan piirrosjälkeä. Enempää ei vaadittu: kirja mukaan ja kotona lukuun.
Sarjakuva on luonteeltaan hyvin yksinkertainen: Lekat ovat kotonaan, kun veljenpojat pölähtävät yllättäen visiitille. Christoffer Leka kesyttää villiintyneen tilanteen kertomalla lapsille erikoisen tarinan. Tarina kertoo pyörämatkasta jossain syvällä Venäjän maaseudulla. Sopivaa leiripaikkaa ei ole meinannut löytyä, kunnes sopivan näköinen niitty löytyy. Silloin mökistä ilmestyy omituisen näköinen ukko, joka sanoo, että tämä on KUOLEMAN PAIKKA.
Uhkaavasta kohtaamisesta huolimatta seurue leiriytyy, mutta ilmassa on pelkoa. Yöllä pelko saa suuremmat mittasuhteet, kunnes telttojen ulkopuolelta alkaa kuulua askelia… Mitä sitten käy, selviää sarjakuvan lukemalla, mutta alaotsikko “Being a story about the temporal nature of this world & the kindness of strangers” (ja se tosiseikka, että Lekat ovat edelleen elossa kertomassa tätä tarinaa) antaa jotain osviittaa, millaisesta murhamiehestä oli kyse.
Sarjakuvan seuraksi kirjassa on Mahabharata-eepoksesta löytyvä Yaksha Prashna, vuoropuhelu luonnonjumaluuden ja hurskaan kuninkaan Yudishtiran välillä. Vuoropuhelun huipennukseksi nostetaan kysymys: ”Mikä maailmassa on ihmeellisintä?” Siihen Yudishtira osaa vastata oikein: ”Joka päivä loputtomat olennot kuolevat, mutta ne jotka jäävät jäljelle, uskovat olevansa kuolemattomia. Mikä voisi olla ihmeellisempää?” Hindulaista kuolemanfilosofiaa, siis, ja hyvinkin pohtimisen arvoista.
Place of Death on melkoinen kokonaistaideteos, jonka jokainen osa-alue on huolella mietitty. Kansi on hieno ja kansien sisäsivuilla on upea marmorointi. Itse tarina on puitteisiin nähden aika pienimuotoinen ja yksinkertainen. Piirrokset ovat aika staattisia. Kirja on sarjakuvana siis jotenkin vähän yhdentekevä, jos sen vain lukee läpi. Kannattaa siis pysähtyä filosofisten jälkisanojen äärelle hetkeksi ja ihastella kirjaa myös kokonaisuutena.
