Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Vanha seikkailija, Jonathan Swiftin sankari Lemuel Gulliver, on tympääntynyt maakravun elämään ja haluaa lähteä vanhoilla päivillään vielä yhdelle matkalle. Voisiko Pohjoisnavalle purjehtia? Gulliver houkuttelee vanhan ystävänsä kapteeni Cartwrightin pestaamaan valaanpyyntimiehistön ja niin sitä sitten mennään! Mutta sitten tapahtuu jotain odottamatonta: lähellä napavesiä Cartwrightin Swallow Bird -laiva ajautuu voimakkaaseen pyörrevirtaan, jonka kurimus alkaa vetää laivaa miehistöineen yhä tihenevää spiraalirataa kohti maapallon ydintä. Epätoivo valtaa miehistön, mutta viime hetkellä pelastus koittaa – mutta millainen pelastus? Jäätikölle haaksirikkoutuvan retkikunnan viime rippeet törmäävät toiseen tutkimusretkikuntaan, lentävillä koneilla saapuviin tiedemiehiin, jotka tuntuvat tulevan kokonaan toisesta olemisen tavasta ja ajasta, vaikka murtaen englantia puhuvatkin.
Melkoinen seikkailukertomus on Gulliverin matka Fantomimian mantereelle, vauhdikkaita tilanteita riittää. Mutta mitä ihmettä! Kirjan kannessa lukee Volter Kilpi! Kyllä vain! Suomen kielen ehkä kaikkien aikojen nerokkain käyttäjä on vanhoilla päivillään tarttunut omituiseen aiheeseen, ja lopputulos on juurikin niin ihmeellinen kuin odottaa sopii. Saaristosarjasta tuttua kielen koukeroa on paljon, mutta toisaalta on kertomuksessa suorastaan jännärimäistä imuakin varsinkin silloin, kun Gulliver kumppaneineen taistelee valaanpyyntialuksessa luonnonvoimia vastaan pohjoisilla merillä.
Gulliverin matka Fantomimian mantereelle pursuaa Kilven syvällisiä huomioita ihmisestä ja ihmisyydestä. Kuinka vääjäämättömän tuhonkin edellä Gulliver ja kapteeni Cartwright löytävät jostain eloonjäämisen tahdon, hetkeen keskittymisen ja neuvokkaan ulospääsyn epätoivoisesta tilanteesta kerran toisensa jälkeen. Aivan toisen suunnan Kilpi ottaa, kun matkaajat päätyvät Fantomimiaan. He ovat tässä vaiheessa kulkeneet ajassa yli 200 vuotta eteenpäin ja saapuneet 1930-luvulle heille aivan vieraan sivilisaation keskelle. Kilpi kuvaa matkalaisten suunnatonta kulttuurishokkia melko satiirisen kriittisellä otteella. Suurkaupunkielämä ei näytä olevan matkalaisten mieleen.
Valitettavasti Gulliverin matka Fantomimian mantereelle ei koskaan päättynyt, sillä Volter Kilpi menehtyi kesken teoksen kirjoittamisen. Monumentaaliseksi aiotun teoksen loppuratkaisusta tiedetään joitakin hahmotelmia, mutta täysin kesken tarina silti jää. Onko se jopa parempi näin? Jo tällaisena, 300-sivuisena katkelmana se on täysi taideteos, ja Kilven tuotantoa tuntevathan tietävät, että kieli on hänellä ensin, ymmärrys ja viisaus sitten, ja lopulta – jos enää tarpeen – tulee vielä tarinan juonikin. Ja soihan se: Volter Kilven kielen lumovoima on parhaimmillaan ääneen luettuna, sen meditatiivinen herkkyys ja rytmin tarkkuus pääsevät siten tosiasiallisesti oikeuksiinsa. Vaikken äänikirjojen suuri ystävä olekaan, teen Volter Kilven Gulliverin kanssa mieluusti poikkeuksen ja uppoudun Esko Salervon hypnoottiseen ääneen Yle Areenassa yhä uudelleen. Valtava suositus!
