Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Runoilija Anni Mäentie debytoi vuonna 2019 teoksellaan Aurinkotuoli, jossa oli runoja rannalta, salilta, baarista ja juhlapaikalta. Se palkittiin Nihil Interitin vuoden runoteoksena. Nyt Mäentie on julkaissut toisen kokoelmansa, Söpöliini ja minä, jossa asuntoon saapuu söpöliini. Mutta mikä se on? “Onko se kuten koira joka muuttaa ihmisen luo? / Tai kuten lapsi? Molempia harkitaan usein tarkkaan.”
Mäentien runoissa on kepeyttä ja oivalluksia. “Sade on peitellyt sohvalle levinneen lapsen. Sen toinen / jalka roikkuu yli, osuu lattiaan. Kuvassa säätä ei tietysti näy.” Kuvasto on aika arkista, kiinni tavallisissa asioissa, lähiluonnossa. Kovin kauas nämä säkeet eivät kurkottele. Historiaankin otetaan osaa: runoissa noteerataan kuningatar Elisabetin poismeno.
Söpöliini ja minä asettuu mukavalle kohdalle runoutta. Tämä on näennäisesti aika helppoa ja leppoisaa runoutta, mutta ei kuitenkaan liian itsestäänselvää ja valmiiksi pureskeltua. Mäentie pistää lukijansa vähän pohdiskelemaan ja miettimään itse, olematta kuitenkaan liian kryptinen ja tarkoituksella konstikas. Sikäli Söpöliini ja minä on runoutta, josta on helppo pitää.
Periaate on sen oma, ja minulle näkymätön.
