Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Satu Tähtisen neliosainen Moraalisten naisten kirjakerho -sarja on viimein tullut päätökseensä. Jatkoa ei ole enää luvassa. Eipä siinä – tämän osan jälkeen viimeinenkin pari on saatu uunista ulos, eikä joutilaita sinkkuaatelisia enää ole tarjolla. Sarjaa lukeneille ei siis ole epäselvää, kenet viimeisessä osassa saatellaan yhteen. Jäljellä ovat vielä Delia eli leskivarakreivitär Lady Vane ja Joshua, Suttonin herttua. Parilla on yhteistä historiaa, mutta nuoruudenromanssi ei johtanut erinäisistä syistä avioliittoon. Deliasta tuli Lady Vane ja sitten herra Vanesta aika jätti ja Delia on nauttinut itsenäisen leskirouvan vapaasta asemasta täysin rinnoin.
Nyt molemmat ovat sisäministeriön palveluksessa vakoilutehtävissä. Aikakausi on levoton, Irlannin tilanne tuottaa hankaluuksia ja sisäministeriöllä on tarvetta silmille seurapiireissä. Lady Vane on ollut sanavalmiina seurapiirikaunottarena oivallinen miesten hurmaaja. Nyt sisäministeriön tehtävien seurauksena Delia ja Joshua päätyvät esittämään rakastavaisia ja valistunut romanttisen viihdekirjallisuuden ystävä osaa kyllä arvata, mihin se johtaa.
Mutta ei avioliitto mikään yksinkertainen asia sittenkään ole. Lady Vane on aiheesta huolissaan: vaikka sarjassa naiset ovatkin anakronistisen tiedostavia ja feministisiä, naisen asema avioliitossa on miehelle alisteinen, eikä itsenäisen lesken ole helppo luopua asemastaan. Toisaalta kun luvassa on tarpeeksi kuumaa seksiä (joka välttelee mukavasti pahimpia tylsimmän heteroparittelun askelmerkkejä), joutuu Lady Vane todellakin pohtimaan prioriteettejaan.
Sarja on kaikkinensa ollut varsin sympaattinen paketti erilaisia ihmissuhteita, joissa sosiaalisista välttämättömyyksistä on rakentunut kelpo naimakauppoja. Matkan varrella on riittänyt paljon keskustelua suhteen reunaehdoista. Tässäkin osassa avainasemassa on keskusteleminen siitä, mitä kumpikin suhteessa haluaa. Se on hyvä näkökulma. On myös ihan hyvä, että sarja tulee päätökseensä: aivan loputtomasti ei mielenkiintoisia asetelmia näin rajallisista lähtökohdista irtoa. Nytkin neljästä kirjasta kahdessa mennään teeskennellyn suhteen troopilla ja kahdessa lämmitellään vanhaa suhdetta Arkailevan sydämen tapaan.
Takakansi lupailee kirjan olevan itsenäinen osa, mutta se on vähän myyntipuheita. Moraalisten naisten kirjakerho kannattaa kyllä lukea oikeassa järjestyksessä, koska sillä tavoin sarja etenee luontevasti aikajärjestyksessä. Vaikka kirjat ovat tarinoiltaan sinänsä kyllä itsenäisiä, ne jatkavat siitä, mihin edellinen osa jäi. Sarja tarjoaa viktoriaanisen ajan taparomaania nykyaikaisen feministisellä otteella, ja tekee sen kyllä oikein mallikelpoisesti.
