Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Eräänä päivänä kiinalaisessa pikkukaupungissa jossain keskellä Kiinaa väki alkaa kävellä unissaan. Eletään kiireistä sadonkorjuuaikaa ja monet unissakävelijät puurtavat sadonkorjuun parissa, mutta jotkut toteuttavat salaisia intohimojaan, ja jotkut yksinkertaisesti heittävät henkensä vaikka hukkumalla ojaan.
Kirjan päähenkilö Li Niannian valvoo koko yön, hän tarkkailee ja näkee. Niannian on vähän yksinkertaisena itseään pitävä nuori mies, jonka vanhemmat pyörittävät hautajaistarvikekauppaa. Heidän hautajaiskransseilleen tuleekin kysyntää, kun kaupunkilaisia alkaa yön aikana kuolla huolestuttavan runsain määrin. Meno käy levottomammaksi, kun jotkut keksivät ryhtyä ryöstelemään kauppoja ja ryöstelijöitä ja mellakoitsijoita alkaa saapua kaupunkiin lähiseuduiltakin.
Unissakävelijöiden keskellä kuljeskelee myös Yan Lianke, kirjailija, joka on palannut kotikaupunkiinsa ja joka kärsii täydellisestä ideoiden puutteesta. Niannian, joka kuuluu kaupungissa harvoihin, jotka viitsivät Yan Lianken kirjoja lukea, haluaisi että Yan kirjoittaisi hyvän kirjan. Ehkäpä yön tapahtumista saa aikaiseksi kirjan?
Kun aurinko kuoli on vähän vaikeaselkoinen kirja. Oletan, että tässä on kaikenlaisia kiinalaisia kulttuurin kerrostumia, jotka eivät ihan vailla selityksiä hahmotu. Hautajaiskäytännöt ovat yksi kirjan ilmiöistä: Niannianin eno pyörittää kaupungissa krematoriota ja polttohautaa kaikki ruumiit. Polttohautaukset julistettiin aikaisemmin pakollisiksi ja maahan hautaajat kannustettiin ilmiantamaan. Niannianin isä on toiminut ilmiantajana, kärsii tästä kovasti ja hakee unissakävelijöiden yön aikana sovitusta teoilleen. Eno on krematorioineen vauras mies, mutta kärsii yhä sosiaalisesta stigmasta: vaikka häntä ei enää kivitetäkään, ei häntä ole myöskään täysin hyväksytty.
Kirja on myös raskasta luettavaa rakenteensa ja kielenkäyttönsä vuoksi. Se lienee kyllä tarkoituksenmukaista. Goodreadsin arvioissa epäiltiin englanninnosta kehnoksi, mutta joku alkuteoksen lukenut kommentoi, että kirja on kiinaksikin toisteinen ja puuduttava. Yan Lianke käyttää monesti tehokeinona lauseiden toistamista lähes samoin sanoin. Suomennos on Riina Vuokon käsialaa, eikä sen laadusta ja uskollisuudesta alkuteokselle ole sinänsä mitään epäilystä.
Kirja on unenomainen; tämä uni ei ole mukava, eikä se hellitä. Loppua kohden tapahtumat saavat lisää kierroksia ja kirja muuttuu vetävämmäksi, mutta en ihmettele enkä syytä ketään, jos Kun aurinko kuoli jää monelta kesken alkupuoliskollaan. Nyt kaksi Yan Lianken kirjaa lukeneena voi olla, että jos suomennoksia tulee lisää, jätän ne väliin. Sekä tämä että Neljä kirjaa ovat omalla tavallaan vaikuttavia teoksia ja tuovat näkökulmaa Kiinaan ja maan lähihistoriaan, mutta samalla ne ovat myös kovin raskaita ja työläitä luettavia.
