Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Oppianin kevään 2026 julkaisulistalta löytyi kaksi Elisabeth Sanxay Holdingin vanhaa dekkaria. Siis kenen? Holding (1889–1955) oli amerikkalainen kirjailija, joka aloitti uransa 1920-luvulla romantiikan parissa, mutta vaihtoi vuoden 1929 pörssiromahduksen jälkeen tuottoisampiin dekkareihin ja kirjoitti niitä menestyksekkäästi kuolemaansa asti. Tämänkin kirjan kanteen on nostettu Raymond Chandlerin kehut: hänen mukaansa Holding on paras jännityskirjailija.
Tällainen tietysti herättää mielenkiintoa, vaikka 1940-luvun kovaksikeitetyt dekkarit eivät ihan omin genreni olekaan. Siinä paha missä mainitaan -romaani sijoittuu jonnekin Karibialle, missä neiti Peterson on laivamatkalla New Yorkista Kuubaan. Ympäristö on Holdingille tuttu; hän asui diplomaattimiehensä töiden vuoksi hyvän tovin Bermudalla. Eräs herra Fernandez yrittää liehitellä neiti Petersonia naimisiin kanssaan. Nainen ei taivu, mutta suostuu lopulta työtarjoukseen, nousee laivasta Riquezasin saarella ja ryhtyy hotelliemännäksi herra Fernandezille.
Saman tien alkaa tapahtua: saarelle iskee myrsky, joka katkaisee hotellista sähköt. Edellinen hotelliemäntä, levottoman oloinen neiti Cecily, ilmestyy paikalle ja ilmoittaa ampuneensa kimppuunsa käyneen miehen itsepuolustuksena. Herra Fernandezin huoneesta, missä ampumisen piti tapahtua, ei kuitenkaan löydy ruumista. Jonkun hälyttämät poliisit kuitenkin ilmestyvät paikalle ja löytävät ruumiin, mutta aivan toisesta huoneesta.
Neiti Peterson onkin päätynyt melkoisen pyörityksen keskelle. Onneksi hän on kylmäpäinen nainen, jolla on lujat hermot ja rauhallinen suhtautuminen asioihin. Sekasotkun hahmottamisessa riittää nimittäin tekemistä. Petersonilla on hyvä silmä valehtelijoille, ja on ilmeistä, että tapaukseen liittyy paljon kaikenlaista hämärää. Cecily ei varmastikaan puhu totta monistakaan asioista, ja minkä verran herra Fernandeziinkaan voi luottaa?
Noin 200-sivuisena Siinä paha missä mainitaan ei turhia aikaile, vaan kaahaa rikosjutun läpi reipasta vauhtia. Tämä on kevyttä viihdelukemistoa ja sellaisena toimii hyvin. Hotellin tunnelma on painostava ja tapahtumien vyöry luo hyvää jännitystä. Aikamoinen mysteeri tästä rakentuu, mutta mukana on myös kepeyttä. Vaikka kovaksikeitetyn dekkarin tyylilajissa liikutaankin, mikään raaka tai väkivaltainen kirja Siinä paha missä mainitaan ei ole.
Kirjan kieliasu herätteli toimittajanvaistojani. En tiedä, olenko lukenut toista kirjaa, jossa olisi näin paljon puolipisteitä. Kirjailijalla on myös kova taipumus aloittaa lauseita ”ja” ja ”mutta”, näitä olisin mieluusti muotoillut toiseen uskoon. Tämä kaikki on kuitenkin alkuteoksesta peräisin, ja suomentaja Mari Latvala näyttää tehneen sinänsä aika kirjaimellista työtä Holdingin lauserakenteiden kanssa. Näkyisikö niissä sitten 1940-luvun dekkarikirjallisuuden tyyli? Helppolukuisesti kirja kuitenkin etenee, mitä nyt loppupuolella lyöntivirheet lisääntyvät kiusallisesti, ikäänkuin oikolukija olisi jo vähän väsähtänyt loppua kohden.
Holdingin suomentaminen on joka tapauksessa oiva juttu ja istuu mainiosti yleiseen linjaan nostaa esiin unohduksiin painuneita tai vähän tunnettuja taiteilijanaisia. Holdingiltakaan ei ole laajasta tuotannosta huolimatta suomennettu mitään, joten nämä kaksi nyt ilmestynyttä suomennosta ovat tervetulleita. Pienen miinuksen napautan kuitenkin Oppianille kirjan mitäänsanomattomasta kannesta. Miksi kanteen on kuvattu hattupäinen ja trenssitakkinen yksityisetsivä, kun tarinan päähenkilönä on nimenomaan nuori nainen, eikä tällaista perinteistä dekkarihahmoa kirjassa esiinny ollenkaan? Luulisi, että Riquezasin painostava trooppinen tunnelma tai tarinassa esiintyvät paholaishahmot olisivat voineet inspiroida jännittävämpääkin kantta.
