Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Jonne Haapala (s. 1990) on vuoden 2026 esikoisrunoilijoita; Poissaoloharjoituksia on lahtelaisen runoilijan ensimmäinen teos. Isot kustantamot eivät kovin paljon runoutta julkaise, saati sitten esikoisteoksia, joten lähtökohdiltaan Poissaoloharjoituksia on jo mielenkiintoinen.
Läsnäolosta puhutaan paljon ja sitä sietää harjoitellakin, mutta miksei sitten myös poissaoloa. Kokoelman sivuilta löytyy pohdiskelevia tekstejä; tyylilaji on varsin aforistinen. Tekstit ovat sirpaleisia ajatuksia, aukeamille siroteltuja kappaleita, joskus yhden lauseen heittoja, joskus pidempiä. Välillä tekstistä rakentuu isompia, proosarunomaisia kappaleita.
(sanatonta hyörintää keittiössä, mielivaltaista kukkien kastelua)
Tällainen fragmentaarinen ajattelu saattaa vajota latteuksien heittelyksi ja sitäkin Poissaoloharjoituksissa on; veikkaan toki, että siitä, mitä itse kukin latteuksina pitää, ei vallitse yksimielisyys. Ennen kaikkea mukana on paljon miellyttäviä oivalluksia ja sirpaleesta toiseen kantavaa johdonmukaisuutta, joka sitoo yksittäisiä palasia yhdeksi kokonaisuudeksi. Tämä tuntuu hyvin harkitulta paketilta.
Poissaoloharjoituksia on runokokoelmana melko helposti lähestyttävä; se ei liikoja kikkaile tai vaikeile, vaan tarjoaa ajatuksille alkuja ja oivalluttavia huomioita. Toisaalta se ei ole niin helppo ja suoraviivainen, että tyhjenisi oitis kertalukemalla. Siinä on eleganssia, jota voi arvostaa, ja syvyyttä perusteellisemmankin lukemisen tarpeiksi. Esikoisteokseksi se on vakuuttava.
