Raja

Vesa Etelämäki: Raja

Tamperelaisen runoilijan ja muusikon Vesa Etelämäen toinen runokokoelma Raja muistuttaa jollain tapaa toista Poesian tämän vuoden julkaisua, Elina Sallisen Kehät-kokoelmaa. Molemmat ovat samalla tapaa fragmentaarista runoutta yksisanaisen teeman ympärillä: Sallisen kokoelma punoutui kehiksi, Etelämäki pohtii rajoja. Etelämäen teema välittyy sivuilt... Lue koko vinkki »
Valokaaria

Kristian Blomberg: Valokaaria

Tutkimusmatkani Kristian Blombergin runouteen jatkuu. Aloitin uusimmasta Kaikessa hiljaisuudessa -kokoelmasta, nyt on vuorossa seuraava eli Valokaaria vuodelta 2015. Tämä on kompaktimpi teos: Kaikessa hiljaisuudessa oli aikamoinen runsaudensarvi, tämä on tiiviimpi ja pienimuotoisempi. Jotenkin hyvin poesialainen teos, mitä toki voi Poesian perustaj... Lue koko vinkki »
Elämän henkäys

Clarice Lispector: Elämän henkäys

Elämän henkäys on kuudes brasilialaiselta Clarice Lispectorilta suomennettu teos. Lispector syntyi Ukrainassa 1920 ja kuoli Brasiliassa 1977. Romaanissa Ângela Pralini ja Kirjailija käyvät dialogia tai paremminkin kertovat kulloinkin puheena olevasta teemasta tai sen vierestä oman käsityksensä, puhuvat toisistaan, enemmänkin itsekseen kuin varsinai... Lue koko vinkki »
Alaiset

Olga Ravn: Alaiset : 2100-luvun työpaikkaromaani

Millaista on työnteko 2100-luvulla? Kovin selvää kuvaa siitä ei tästä kirjasta saa. Tanskalainen kirjailija Olga Ravn on kirjoittanut kirjan, joka koostuu joukosta numeroituja todistajanlausuntoja, jotka on kerätty avaruusaluksen työntekijöiltä. Niillä haluttiin selvittää ”työntekijöiden ja oleskeluhuoneissa olevien esineiden välisiä suhteita”. ... Lue koko vinkki »
Silmittömyys

Atte Koskinen: Silmittömyys

Atte Koskinen (s. 1997) on runoilija, jonka esikoiskokoelma Silmittömyys ylti Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon ehdokkaiden joukkoon. Runoilijuuden lisäksi Koskinen työskentelee Tuli & Savu -lehden toimittajana ja opiskelee filosofiaa. ”Kuinka paljon noihin väleihin mahtuukaan, ja mitä / ja millaista tilaa ne oikein rakentavat”, kirjo... Lue koko vinkki »
Neiti U muistelee niin sanottua ihmissuhdehistoriaansa

Eeva Turunen: Neiti U muistelee niin sanottua ihmissuhdehistoriaansa

Eeva Turusen esikoisteoksen huomiotaherättävä nimi oli tullut tutuksi, mutta kirja oli jäänyt lukematta. Erinomaisen Sivistynyt ja miellyttävä ihminen -romaanin myötä oli ilman muuta selvää, että tähän esikoiseenkin on tutustuttava, sen verran jykevän vaikutuksen Turunen kirjallaan teki. Esikoinen ei ole romaani, vaan lyhytproosaa. Se sisältää s... Lue koko vinkki »
Ontto harmaa

Olli-Pekka Tennilä: Ontto harmaa

Tutustuin Olli-Pekka Tennilän runouteen Lemmonommel-kokoelman myötä. Se nosti Tennilän runouden minun kiinnostuslistallani pykälää korkeammalle, joten tämä edellinen kokoelma oli syytä ottaa lähempään tarkasteluun. Ontto harmaa ilmestyi vuonna 2016 ja palkittiin silloin vuoden aforismikirjana. Raati kuvasi teoksen olevan mietitty ja tiivis kokonais... Lue koko vinkki »
Radalla

Iida Sofia Hirvonen: Radalla

En muista ollenkaan, miten päädyin tähän pisteeseen. Radalla edustaa sukupolvikirjallisuutta: se on tiukasti ajassa kiinni oleva kuva­us elämästä tässä hetkessä. Se on tiivis kirja, vain noin 150 sivua, mutta siitä onkin jätetty kaikki turha pois. Se mitä piirtyy, onkin sitten terävää ja kiehto­vaa. Kirjassa ei ole juonta ja sen päähenkilökin... Lue koko vinkki »
Värit

Maria Matinmikko: Värit

Värit viimeistelee Maria Matinmikon väritrilogian, jonka aikaisemmat osat ovat Valkoinen (ntamo, 2012) ja Musta (Mahdollisen kirjallisuuden seura, 2013). Edeltäjiensä tavoin tyylilajina on pääasiassa fragmentaarinen proosaruno, vähän epämääräisesti toisiinsa kytkeytyvät tekstikatkelmat. Epämääräisyys on tässä vallitsevaa. Valkoinen ja Musta tunt... Lue koko vinkki »
Musta

Maria Matinmikko: Musta

Maria Matinmikon väritrilogian avausosa Valkoinen (ntamo, 2012) sai laittamaan trilogian muutkin osat varaukseen. Seuraava oli tämä Musta (Mahdollisen kirjallisuuden seura, 2013). Onko tämä nyt sitten ylipäänsä runoutta? Kustantajan puolesta tätä kuvaillaan fragmentaariseksi romaaniksi. Ehkä tämän voi kuitenkin proosarunoudeksi laskea, sen verran r... Lue koko vinkki »
Lomonosovin moottori

Antti Salminen: Lomonosovin moottori

Pakko tunnustaa: minulta olisi mennyt Lomonosovin moottori täysin ohi tutkan ilman Tähtivaeltaja-raadin tarkkaavaisuutta. Kun kirja palkinnon kuittasi, se täytyi toki ottaa lähemmän tutustumisen kohteeksi, sillä Tähtivaeltaja-voittajat ovat tähän asti olleet päteviä kirjoja varsin hyvällä osumaprosentilla. Lomonosovin moottori ei ole pettymys. S... Lue koko vinkki »