Radalla

Iida Sofia Hirvonen: Radalla

En muista ollenkaan, miten päädyin tähän pisteeseen. Radalla edustaa sukupolvikirjallisuutta: se on tiukasti ajassa kiinni oleva kuva­us elämästä tässä hetkessä. Se on tiivis kirja, vain noin 150 sivua, mutta siitä onkin jätetty kaikki turha pois. Se mitä piirtyy, onkin sitten terävää ja kiehto­vaa. Kirjassa ei ole juonta ja sen päähenkilökin... Lue koko vinkki »
Värit

Maria Matinmikko: Värit

Värit viimeistelee Maria Matinmikon väritrilogian, jonka aikaisemmat osat ovat Valkoinen (ntamo, 2012) ja Musta (Mahdollisen kirjallisuuden seura, 2013). Edeltäjiensä tavoin tyylilajina on pääasiassa fragmentaarinen proosaruno, vähän epämääräisesti toisiinsa kytkeytyvät tekstikatkelmat. Epämääräisyys on tässä vallitsevaa. Valkoinen ja Musta tunt... Lue koko vinkki »
Musta

Maria Matinmikko: Musta

Maria Matinmikon väritrilogian avausosa Valkoinen (ntamo, 2012) sai laittamaan trilogian muutkin osat varaukseen. Seuraava oli tämä Musta (Mahdollisen kirjallisuuden seura, 2013). Onko tämä nyt sitten ylipäänsä runoutta? Kustantajan puolesta tätä kuvaillaan fragmentaariseksi romaaniksi. Ehkä tämän voi kuitenkin proosarunoudeksi laskea, sen verran r... Lue koko vinkki »

Antti Salminen: Lomonosovin moottori

Pakko tunnustaa: minulta olisi mennyt Lomonosovin moottori täysin ohi tutkan ilman Tähtivaeltaja-raadin tarkkaavaisuutta. Kun kirja palkinnon kuittasi, se täytyi toki ottaa lähemmän tutustumisen kohteeksi, sillä Tähtivaeltaja-voittajat ovat tähän asti olleet päteviä kirjoja varsin hyvällä osumaprosentilla. Lomonosovin moottori ei ole pettymys. S... Lue koko vinkki »