Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kehuttu ja palkittu brittikirjailija Ali Smith tunnetaan parhaiten vuodenaikakvartetistaan. Nyt Smith on heittäytynyt spekulatiivisen fiktion puolelle ja ilolla huomaan, että ainakin Tampereella Gliff on korkeakirjallisesta luonteestaan huolimatta luokiteltu genrekirjallisuuden piiriin: selkämyksessä on scifiluokituksesta kertova tarra.
Gliff on epämääräinen tulevaisuudenkuva, sellainen dystopia, joka ei ole kovin kaukana meidän ajastamme. Se kertoo kahdesta lapsesta, jotka joutuvat eroon äidistään. Äiti työskentelee hotellissa, paikkaamassa sairastuneen siskonsa puolesta, ja lapsista pitää huolta Leif, ilmeisesti äidin miesystävä. Perheen kodin ympärille on maalattu punainen viiva, joka tarkoittaa, että talon on hylättävä. Lapset ja Leif lähtevät matkaan matkailuautolla, mutta kun he yhtenä aamuna heräävät Tescon parkkipaikalta, matkailuautokin on ympäröity punaisella maalilla.
Lopulta Leif jättää lapset autiotaloon asumaan ja lähtee hakemaan lasten äitiä takaisin. Se siitä sitten. Lapset jäävät selviytymään keskenään, turvanaan pieni nippu rahaa ja säilyketölkkejä pariksi viikoksi. Siinä ajassa Leifin ja äidin pitäisi palata. Tietenkään kaikki ei lopulta ole niin yksinkertaista.
Gliffin yhteiskunta tekee selväksi, ketkä kuuluvat sisälle ja ketkä ulos. Ero tehdään näkyväksi maalaamalla talojen ympärille punaisia viivoja ja täyttämällä kiertelevien matkalaisten perinteiset paikat betoniromulla. On tärkeää olla verifioitu kansalainen, järjestelmän sisäpuolella, hyväksytty ja olemassa. Lapset asettuvat keskenään ollessaan järjestelmän laitamille.
Koko tarina on kerrottu vanhemman lapsen näkökulmasta. Mitä jää kertomatta, mihin huomio keskittyy, millaiset asiat nousevat lapsen näkökulmasta esiin? Nämä ovat kiinnostavia asioita tarkasteltavaksi ja pohdittavaksi Gliffiä lukiessaan. Kirjan näkökulma voisi olla synkkäkin, mutta vaikka sen maailmassa fasistiset piirteensä ovatkin, kaikki on kuitenkin jotenkin sillä tavalla omituista ja pehmeää, osin epäilemättä lapsikertojan näkökulman vuoksi, että Gliff ei tunnu raskaalta tai painostavalta. Se on ennemmin kiinnostunut ja utelias katse järjestelmän reunoilta voikukan innolla läpi puskevaan elämään. Elollista ei noin vain kahlehdita.
Gliff viittaa jonkun verran Aldous Huxleyn Uljaaseen uuteen maailmaan. Kovin suora uudelleenkirjoitus se ei nähdäkseni ole, kunhan tarkastelee Huxleyn teoksen kaltaista tulevaisuudennäkymää näiden sitkeiden pienten lasten näkökulmasta. Kieleltään ja kerronnaltaan se on erinomaisen viehättävä; kertojanääni on uskottava ja sopivasti epämuodollinen, mitä kirjan taiton tasaamaton oikea reuna korostaa. Suomentaja Kristiina Drews on tehnyt hienoa työtä kirjan parissa, Smithin vuolaana virtaavat virkkeet ja kielellä leikittely ovat kääntyneet sujuvasti suomeksi.
