Odotettuja vieraita tulee kylään, kun Hilja ja Taimi saavat vieraaksi Martti-serkun. Mukana tulee myös leijonan lailla karjuva Uljas-vauva. Upouusi pikkuveli on ihmeellinen juttu, mutta tämä vauva ei ole vain suloinen jokeltelija, vaan huutaa kuin viimeistä päivää. Tyttöjen äidin hermot ovatkin koetuksella. Tutti rauhoittaa vauvan, mutta ne katoavat kummasti jonnekin. Viimeisen tutin kadottua tarvitaan selvästi Hiljan, Taimin ja Martin agenttipartiota.
Ympärillä pyörii tietysti se tavallinen touhu ja tohina. Valkoherukkamummon pappamopo kulkee taas sujuvasti, lettuja syödään ja kun kerran on syksy, sienimetsässäkin käydään etsimässä suppilovahveroita. Omenasatokin on poimittava ja muutettava hilloksi. Tällaisen toimeliaan perusarjen kuvaus on Hilja-sarjassa aina yhtä hienoa.
Hilja ja leijonan isoveli on oiva lastenromaani. Jo kymmenenteen osaansa ehtinyt sarja toimii edelleen erittäin hyvin ja on oikein oivallinen, kotoisampi vaihtoehto vaikkapa Ella ja kaverit -kirjoille. Kepeä ja nokkela sanailu, ystävällinen ja lempeä huumori ja satunnaiset vakavammat pilkahdukset asettuvat tasapainoiseksi kokonaisuudeksi. Tämän sarjan pariin kelpaa sukeltaa, ja luettavaakin riittää mukavasti.
Sarjan kirjat kannattaa lukea oikeassa järjestyksessä, ne ovat parhaimmillaan siten, mutta eipä kovin suuresti haittaa, jos järjestys jossain kohtaa heittää.







