Yhdistättekö numeroon 45 914, kiitos.
Terhi Rannelan Kuolema kaivopuistossa aloittaa mielenkiintoisen Etsivätoimisto Aino Tylli -sarjan. Aino Tyllin esikuvana on ensimmäinen suomalainen naisetsivätoimiston perustaja Tyyne Ahlroth.
Aino Tylli avaa etsivätoimiston Helsinkiin vuonna 1933. Naisetsiviä ei silloin Suomessa tiettävästi juuri ollut, ja miehet naureskelivatkin Tyllin ammatille. Tylli oli kouluttautunut poliisiksi, ollut valtamerialuksilla laivapoiisina, ja avustanut New Yorkin poliisia rikosten selvittämisessä. Mistään haihattelijasta ei siis ollut kyse, vaikka miehet totesivatkin keskusteluissaan, että Tylli ratkaiskoot huonoille teille joutuneiden naisten asioita, kadonneiden etsintää ynnä muuta kevyttä puuhastelua.
Aino Tylli ei halunnut itsekään osallistua vakavien rikosten tutkintaan, varsinkaan murhatutkintaan, mutta niin vain kävi.
Kun nuoren silittäjättären ruumis löytyy Kaivopuistosta, Aino ei malta olla tutkimatta rikosta. Lehtiuutinen aiheesta hirvittää, mutta saa myös miettimään, onko poliisi tehnyt kaikkensa rikoksen ratkaisemiseksi.
Raadeltu naisruumis
Kello kahdeksan ajoissa löydettiin Kaivopuistosta petomaisesti murhattu naisen ruumis. Verityön tekijä oli raadellut uhrinsa niin, ettei tämän kasvoja voitu lainkaan tuntea. Myöskin oli onnettoman takaraivoon isketty nähtävästi kirveellä siksi voimakkaasti, että aivot olivat tulleet esiin. Vaatetuksen perusteella tunnettiin kuollut silittäjätär Liisi Joutseneksi.
Aino Tylli tuntee Helsingin kaupungin alueet erittäin hyvin. Hän kulkee paikasta toiseen enimmäkseen kävellen, ja pidemmät matkat ratikalla. Aino on tyytyväinen uuden toimistonsa sijaintiin Museokadulla. Uusi yksityisetsivätoimisto on myös sisustettu kodikkaaksi ja tyylikkääksi. Yksi ilon aihe on myös toimistoon saatu puhelin, numero on 45 914. Vaikka puhelut hoituvat keskuksen kautta, niin enää ei tarvitse lähteä puhelinkoppiin soittamaan. Ainolla on avustajanaan nuori poliisiopinnot aloittanut (ja keskeyttänyt) mies, Köpi Lampi, jonka kanssa asiat sujuvat mutkattomasti ja tehokkaasti.
Aino saa jatkuvasti pieniä toimeksiantoja. Niitä hän selvittää tiedoilla, joita saa lähinnä keskustelemalla ihmisten kanssa. Samalla kun hän selvittelee pienempiä rikoksia, hänen mieltään vaivaa koko ajan Liisi Joutsenen murha.
Liisi on seurustellut aikoinaan lapsuudenystävänsä Eino Soinion kanssa. Yhtä aikaa he muuttivat myös Helsinkiin. Seurustelu kuitenkin päättyi, ja Liisi löysi Kaarlo Luotohaaran, jonka kanssa meni kihloihin. Kaarlo on mustasukkainen, ja nopeasti malttinsa menettävä. Liisi on alkanut katua koko kihlausta, ja onkin päättänyt jättää Kaarlon.
Kun Liisi murhataan, Aino alkaa miettiä, onko Kaarlo niin mustasukkainen, että olisi murhannut Liisin. Vai onko juoruissa perää, että Liisi olisi tavannut viimeisenä hetkenään Einon, joka olisi murhannut ystävänsä. Niin ainakin Kaarlon äiti vakuuttaa Ainolle.
Terhi Rannela on tuonut ensimmäiseen dekkariinsa mukavasti kieltolain päättymisen jälkeistä tunnelmaa. Helsinki on kasvava kaupunki, johon maaseudulta värvätään työntekijöitä, muun muassa nuoria kokemattomia naisia, jotka joutuvat kohtaamaan aivan uudenlaisen elämäntavan.
Kirjan päähenkilö Aino kuljettaa lukijaa mielenkiintoisesti surkeista köyhälistön asumuksista Kaivopuiston parempiosaisten koteihin. Aino onkin melkoinen sankaritar. Hän ymmärtää ihmisiä lähtökohdista riippumatta, kuuntelee heitä ja osaa samastua heidän huoliinsa. Samalla hän saa tietoja, joita ei poliiseille kerrota.
Kirjan tarinaan tuo uskottavuutta se, että Helsingissä on ollut yksityisetsivä Tyyne Ahlroth, vaikkakaan kirjan päähenkilöstä ei ole yritetty ammattia lukuun ottamatta tehdä muutoin Tyynen kaltaista.
Mielenkiinnolla jää odottamaan jatkoa tarinalle. Millaisia rikoksia Aino seuraavaksi selvittää, ja mitä kasvava Helsinki tarjoaa tulijoille. Kuolema Kaivopuistossa on mukava historiallinen cosy crime –dekkari.






