Tämä kirja on Vaaralliset naiset -sarjan toinen osa. Ensimmäinen oli Korkokenkämurhaaja ja muita vaarallisia naisia. Kirjat ovat syntyneet Emilia Leinomaan ja Kia Lappalaisen Rikos ja Ratkaisu -podcastin tiimoilta. Podcastit ovat nykyään tätä aikaa ja etenkin näihin rikosteemaisiin törmää jopa ihan fiktiivisissä dekkareissa. Noh, minullakin on podcast Kulttuurin kimpussa, jossa olen tästäkin kirjasta kertonut.
Kun on kyseessä naisen tekemä murha, niin onhan se ihan taivahan tosi, että homma hoidetaan siististi ja myrkyttäminen on sitä. Uhri vaan kuolee pois. Muutenhan se ei millään muotoa ole siistiä, sillä murha on aina kammottava. Miksi ihminen murhaa, niin se kuitenkin kiinnostaa.
Se, että kyseessä on true crime -kirja, tekee kirjasta astetta hyytävämmän, koska tapaukset ovat totta, ne ovat oikeasti tapahtuneet! Tässä kirjassa on kahdeksan erilaista tapausta eri puolilta maailmaa.
Minulle ehkä mieleenpainuvin oli Intiaan sijoittuva juttu, kun Jolly Joseph myrkytti syanidilla peräti kuusi perheensä jäsentä. Hupsis, taas yksi kuoli, varmaan joku sukuvika, kun pumppu petti. Tuli välillä ihan sellainen olo, että eikö kukaan epäillyt mitään, kunnes sitten vielä elossa olevat pyysivät, että nyt kaivetaan haudasta viimeisin uhri ja vyyhti alkoi selviytyä.
Jollain lailla täytyy olla häiriintynyt, kun elämä kantaa vaan, vaika saa jonkun pois päiviltä. Erin Patterson oli tarjonut sukulaisilleen lounaan, johon oli paneutunut oikein huolella, mutta korvannut sienet omilla kuivatuilla sienillä ja sillähän oli sitten kavalat seuraukset.
Silmätippamurhaaja on Jessy Kurczewski, joka ryhtyi omaishoitajaksi ja koska hoidettava oli juuri perinyt runsaasti rahaa, niin Kurczweski otti silmätipat avuksi ja hoiti hoidettavansa pois päiviltä. Sekin on niin oma tarinansa, mutta rahat jäivät saamatta, koska ruumiinavausraportti paljasti ne silmätipat. Niitä ei suinkaan ollut laitettu silmiin vaan ihan toisin tavoin ja määrällisestikin enemmän kuin tippoja.






