Danica Durple aloittaa viimeisen vuotensa Mielenvirran taikaopistossa. Vuosi on merkityksellinen: tämän lukuvuoden jälkeen kaikki muuttuu. Perusopinnot ovat jääneet taakse, nyt opiskelijat valmentautuvat tuleviin ammatteihinsa. Danicalla on sitä paitsi tänä vuonna poikaystäväkin.
Danicalle on hiljattain selvinnyt, mitä hän haluaa olla isona. Poikaystävän luona nähty Vallastan yliopiston mainos houkutteli häntä puoleensa: loitsutieteet ja valmistuminen loitsumestariksi kiinnostavat. Nämä mestarit seuraavat ja valvovat magiankäyttöä ja pitävät huolta yleisestä turvallisuudesta ja estävät ja purkavat vaarallisia loitsuja. Ala on vaativa, mutta tarjoaa paljon mielenkiintoisia uramahdollisuuksia.
Valinta luo kuitenkin myös paineita. Danica opiskelee kaupungin myöntämällä opintostipendillä. Hänellä ei ole varaa pitää välivuosia tai kertausvuosia. Stipendi loppuu, pääsi jatko-opintoihin tai ei, ja Danican on pakko päästä. Mutta entä jos yliopisto ei otakaan uusia opiskelijoita loitsutieteisiin? Pitäisikö Danicalla olla joku varasuunnitelma? Mutta entä jos hän ei vain halua?
No, uusia opiskelijoita kyllä otetaan, mutta ei kovin paljon. Samasta opistosta alalle aikoo hakea toinenkin opiskelija ja pian käy ilmi, että Danica ei voi tehdä tämän koulutoverinsa kanssa yhteistyötä, vaan heidän välillään on tiukka kilpailuasetelma: he eivät voi kumpikin päästä opiskelemaan haluamaansa alaa, tilaa on vain toiselle.
Päällisin puolin kaikki siis näyttäisi olevan hyvin: Danicalla on ystäviä, poikaystävä, sattumalta saatu lemmikkikin ja tiedossa unelma-ammatti. Vaatimustaso kuitenkin kasvaa ja paineet siinä samalla, opintojen ja vapaa-ajan välisen tasapainon ylläpitäminen käy vaikeaksi ja unelmien tavoittelu tuntuu vaativan loputtomasti uhrauksia. Danica kokee, ettei hänellä ole vaihtoehtoja, ja on valmis uhraamaan kaiken.
Kutsumustaiat kuvaa aika raa’astikin sitä, mitä opiskelu-uupumus tekee. Siinä on yhteiskunnallinenkin puolensa: Danica tulee vaikeammista oloista, eikä voi luottaa perheensä turvaan samalla tavalla kuin monet koulutoverinsa. Sekin lisää kuormitusta, lopulta niin paljon, että Danica on aivan hajoamispisteessä.
Kaikki tämä vakava asia on sijoitettu mielikuvitukselliseen fantasiamaailmaan, joka vyöryttää lukijan päälle kaikenlaista kummallista liiemmin selittelemättä. Heti ensimmäisellä sivulla puhutaan taipumuksesta värimonergiaan, mitä ei sitten missään kohtaa sen kummemmin selitetä. Toisaalta Danican niukka opiskelijaelämä on magiasta huolimatta tutun oloista. Fantasiamaailma tuo kirjaan oman erikoisen sävynsä, joka ei liikoja selityksiä kaipaakaan, sen verran luontevasti se rakentuu.
Kutsumustaiat on Loitsumestari-trilogian avausosa. Se kattaa koko Danican viimeisen opistovuoden, eli seuraavassa osassa käsitellään sitten sitä, mitä sen jälkeen seuraa. Sen, pääseekö Danica opiskelemaan unelma-alaansa vai ei, saat kuitenkin selville vain lukemalla tämän kirjan.







