Pitkän linjan nuortenkirjailija Anu Holopaisen tuorein fantasiaromaani Pahansyöjät kertoo maailmasta, jota hallitsevat Jumalat. Ihmisten keskuudessa liikkuvat Jumalat ovat ihmismäisiä olentoja, jotka kiertelevät toisinaan kansan keskuudessa jakamassa siunauksiaan ja valikoimassa palvelijoita Saralianin kaupunkiin, jossa Jumalat asuvat.
Ksiia tietää, ettei häntä voida valita. Jumalille kelpaavat vain virheettömät, ja hänen kasvojaan koristaa iso tuliluomi. Ksiia osaa kuitenkin laulaa kauniisti ja yllättävä kohtaaminen Jumalan kanssa johtaa siihen, että Ksiia valitaan uudeksi laulajaksi Saralianiin. Sinne lähtiessään hänen on hyvästeltävä perheensä, ystävänsä ja lemmikkilintunsa.
Saralianin kaupungissa Ksiialla on hieman sopeutumisvaikeuksia, mutta hän löytää paikkansa ja nousee Jumalten suosioon. Ksiialla on kuitenkin salaisuus, josta Jumalat eivät tiedä mitään: hän osaa lukea Jumalten kieltä. Taito on kulkenut suvussa salaisena perintönä sukupolvelta toiselle, Ksiialle kielen opetti hänen isotätinsä. Koska Saralianin kaupunkiin valitut eivät enää voi palata kotiinsa, Ksiia ei voi opettaa taitoa eteenpäin – mutta ehkä nyt onkin koittanut se aika, kun tätä sukupolvelta toiselle siirtynyttä salaista taitoa tarvitaan.
Jumalten ja Saralianin tietty pahaenteisyys on ilmeistä alusta asti ja Ksiian kokemusten myötä vain kasvaa. Näitä synkkiä salaisuuksia Ksiia joutuu purkamaan ja lopulta selviävät, keitä kirjan nimen pahansyöjät ovat. Pahansyöjät on näppärästi rakennettu tarina, mitä nyt loppu tuntui hitusen kiirehdityltä: kun tapahtumat alkoivat lähestyä huipennustaan, noteerasin samalla, ettei sivujakaan ole jäljellä kuin vähän. Aika vauhdilla loppu sitten vedettiin kasaan. Tiiviys on toki nuorten lukijoiden kohdalla hyve, mutta pikkuisen vinksahtaneelta tämä tuntui.
Pahansyöjät jätti kuitenkin hyvän maun. Kirja on luokiteltu nuortenkirjaksi, mutta se on ennemmin varhaisnuorten kirja ja asettuu sinne jonnekin lasten- ja nuortenkirjojen välimaastoon. Suosittelen siis Pahansyöjiä monenikäisille kevyesti mystisistä fantasiatarinoista pitäville lukijoille, se on kuitenkin varsin helppoa luettavaa ja juoneltaan houkutteleva.







