Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Journalisti Carlos Barragánin kulmakarvat alkoivat nousta siinä vaiheessa kun hänen äitinsä alkoi kertoa tarinoita suhteestaan Brianiin, Syyriassa työskentelevään ”amerikkalaiseen sotilaaseen”, joka on lähettämässä tälle terroristeilta löytämiään kultaharkkoja säilytykseen. Onneksi äidin vakuuttaminen siitä, että kyseessä on huijaus onnistui suhteellisen vaivattomasti, sillä sähköpostien alkuperän pystyi jäljittämään Nigeriaan. Tapaus alkoi kuitenkin vaivata Barragánia. Kuka oli oikein huijauksen takana? Miksi ihmiset ylipäätään lankeavat niin helposti romanssihuijauksiin?
Barragán matkustaa Nigerian Lagosiin jäljittämään ”Briania”, mutta heti kirjan alusta on selvää, että häntä ei koskaan löydy. Sen sijaan Barragán tapaa kosolti muita rakkaushuijareita, eikä hän tyydy vain kertaluontoisesti haastattelemaan heitä vaan kuukausien sosialisoitumisen jälkeen käsissä on poikkeuksellisen intiimi kertomus paitsi huijareista myös ihmisistä, jotka joutuvat heidän uhrikseen.
Rakkaushuijauksia tehtaillaan erityisesti Kaakkois-Aasiassa ja Länsi-Afrikassa, varsinkin Nigeriassa. Huijausten tekotavat eroavat näissä paikoissa kuitenkin suuresti. Kaakkois-Aasiassa huijaukset ovat järjestäytyneen rikollisuuden käsissä, ja itse viestejä kirjoittavat tyypillisesti organisaatioiden kaappaamat ihmiset, käytännössä siis modernit orjat (Helsingin Sanomien artikkeli Varkaiden paratiisi avaa tätä aihetta hienosti). Nigeriassa suurin osa huijareista on sen sijaan nuoria työttömiä miehiä, jotka toimivat itsenäisesti. Heidät tunnetaan yleisesti nimellä ”Yahoo-pojat”, koska aikoinaan heillä oli tapana kommunikoida juuri Yahoo-sähköpostiosoitteiden kautta.
Kirjassa nousee esille erityisesti neljän miehen tarinat: Biggy, Chibuike, Azeez ja Richie. Kaikki heistä huijaavat tarpeen mukaan sekä miehiä että naisia, mutta Barragánin tapaamien Yahoo-poikien keskuudessa miehet tuntuvat olevan naisia suositumpia uhreja. Tästä nousee heti kysymys, eivätkö naiset muka harjoita rakkaushuijauksia? Harjoittavat, mutta he ovat toiminnassaan miehiä varovaisempia ja Barragánin mukaan myös fiksumpia. He eivät pidä melua itsestään, eivätkä suostuneet hänen haastateltavikseen erästä lyhyttä kohtaamista lukuun ottamatta. Yahoo-pojissa onkin kyse melkoisen kiinnostavasta ilmiöstä, koska sitä voi oikeastaan pitää eräänlaisena maskuliinisena alakulttuurina.
Kun Yahoo-poika onnistuu lyömään rahoiksi, hän ei peittele menestystään. Asiaan kuuluu rahan tuhlaaminen ystäviin, kalliisiin vaatteisiin, hyvään ruokaan, hotelleihin ja huumeisiin. On tärkeää näyttää vertaisilleen, että on löytänyt menestystä, vaikka se tarkoittaisi sitä, että rahat valuvat nopeasti tyhjiin. Paikalliset hiphop-muusikot vieläpä glorifioivat musiikissaan Yahoo-poikien elämäntyyliä, joka saa ”uravalinnan” tuntumaan nuoremmille sukupolville hohdokkaalta. Ilmiö on siten nigerialaisessa yhteiskunnassa hyvin näkyvä, ja siitä myös puhutaan ja sitä paheksutaan paljon.
Yahoo-huijausten yleisyys liittyy kuitenkin ennen kaikkea Nigerian korkeaan nuorisotyöttömyyteen ja maan ongelmiin inflaation kanssa. Kun paikallisen valuutan ostovoima sulaa käsiin, ulkomaisen valuutan arvo moninkertaistuu paikallisessa taloudessa.
Kirja on hieman yllättävä siinä, miten tasapuolisesti Barragán onnistuu katsomaan tilannetta kaikkien osapuolten näkökulmasta, vaikka tiukkaa se on varmasti välillä tehnyt. Erityisen kiinnostavan näkökulman rakkaushuijarin mielentilaan tarjoaa rakkaushuijarina menestystä niittänyt Chibuke, joka jatkuvasti kohtaa omassa elämässään samoja ongelmia kuin uhrinsa.
Poika yrittää rahoillaan ostaa ystäviä ja rakkautta, ja huonostihan siinä käy; Chibuken ”elämän rakkaus” lähtee kävelemään tämän rahojen kanssa. Hänen tarinansa huipentuma on perverssi. Chibuke on vuosikausia pitänyt yllä ”suhdetta” erääseen irlantilaisnaiseen, mikä on taloudellisesti ja henkisesti kertakaikkiaan tuhonnut naisen koko elämän. Lopulta jopa Barragán tivaa ”miksi ihmeessä et vain jätä naista rauhaan, eikö hän ole jo kärsinyt tarpeeksi”?
Chibuken äimistynyt vastaus on paljastava: ei hänellä ole elämässään ketään muuta, naisesta oli tullut hänelle ainoa ”todellinen” ihmissuhde. Rakkaushuijausten dynamiikka tekee täyden ympyrän, kun hyväksikäyttäjä on tullut henkisesti yhtä riippuvaiseksi uhristaan kuin tämä tästä. Mutta mistä rakkaushuijausten riippuvuussuhteet kumpuavat? Miten on mahdollista, että uhri antaa tuhota elämänsä, vaikka kaikki varoitusmerkit olisivat nähtävissä?
Barragánin kirja osoittaa, että kyse ei välttämättä ole uhrin tyhmyydestä tai naiiviudesta. Huijari ei oikeastaan myy uhrilleen valheellista tarinaa, hän myy nähdyksi tulemisen tunnetta. Länsimaissa miljoonat, erityisesti vanhemmat ihmiset elävät sosiaalisessa tyhjiössä, jossa kukaan ei välttämättä kysy kuulumisia tai osoita minkäänlaista kiinnostusta. Yahoo-pojat taas viestittelevät uupumatta aamusta iltaan, peilaavat uhrin toiveita ja luovat illuusion syvästä yhteydestä. Tässä mielessä rahan lähettäminen on uhrille keino pitää ainoa merkityksellinen ihmissuhde hengissä. Tästä syystä suhde voi jatkua vaikka uhri tiedostaisikin, että kyseessä on huijaus.
Kirjassa nousee esille erityisesti yhden uhrin näkökulma. Barragánin matka Yhdysvaltoihin selvittämään Richien uhrin Trishan kohtaloa on ehdottomasti kirjan yllättävin käänne. Richien tietojen mukaan piinattu nainen lopulta kuoli joko itsemurhan seurauksena tai aviomiehensä tappamana. Mitä Trishalle oikeasti tapahtui jääköön tässä paljastamatta, mutta aikamoisia yllätyksiä on luvassa.
The Yahoo Boys : Real Life with the Love Scammers of Lagos menee heittämällä vuoden kirjat -listalleni. Aihe on todella kiinnostava, ja Barragán myös löytää aiheesta runsaasti yllättäviä näkökulmia. Miten rakkaushuijausten käy nyt, kun tekoäly on alkanut kehittyä niille varteenotettavaksi kilpailijaksi? Häviääkö huijausmuoto lopulta historiaan, vai saako se vain uusia, ja entistä julmempia muotoja? Teknologia muuttuu, mutta ihmisten epätoivo ja tarve tulla nähdyksi tuskin katoavat mihinkään.