Laura Lehtolan Simo on lempeä pieni romaani surun ja hämmennyksen keskellä elävästä nuoresta leskestä. Toimittajana työskentelevä nainen, jonka nimeä ei kerrota, ajaa kolarin. Puoliso Erik, suomenruotsalainen teatteriohjaaja, vaipuu koomaan ja jonkin ajan kuluttua kuolee. Kirja alkaa kolarin jälkeisestä tilanteesta, kun päähenkilö havahtuu sairaalassa.
Erik oli Afrikan tähti, jossa tasaisin välein avasin rosvolaatan. Kun Erik kuoli, pöydälle ilmestyi yhtäkkiä korttipakka. Enkä ollenkaan tiedä, mitä peliä nyt pelataan.
Simo ei ole kuitenkaan surussa vellomista ja loputonta kyynelehtimistä. Ambulanssimies Simo, jonkinlainen tuttu jo aiemmilta ajoilta, käy päähenkilöä katsomassa ja ryhtyy turhia kyselemättä auttamaan arjen asioissa. Polkupyörän rengas pitäisi paikata, Erikin auton akku pitää ladata. Simo on äärettömän rauhallinen, kiltti, kohtelias ja auttavainen. Hänen kanssaan on leppoisaa olla eikä hän kiusaannu, kun puhutaan kuolemasta tai surusta. Simon kanssa voi aina käydä pullakahveilla, rautakaupassa tai lintuja katselemassa.
Laura Lehtola kertoo asioista lakonisesti ja usein pilke silmäkulmassa. Päähenkilön ja Simon keskustelut ovat vähäsanaisia ja rauhoittavia. Simo ottaa asiat sellaisena kuin ne ovat, eikä pelkää viettää aikaa raskaana olevan naisen kanssa, joka ei oikein saa mitään aikaan ja kertoo itkevänsä kaiket päivät. Päähenkilömme on siis raskaana, raskaus on saanut alkunsa vain vähän ennen kohtalokasta kolaria. Simolle ei tuota ongelmia liikkua myöskään viimeisillään raskaana olevan naisen kanssa, tai sitten vauvan kanssa. Hänelle kaikki tuntuu olevan luontevaa.
Kirja etenee ajallisesti kahdessa tasossa. Simon ja myöhemmin myös vauvan kanssa kerronta etenee ajassa eteenpäin. Näiden jaksojen lomassa kuvataan lyhyissä pätkissä aiempaa elämää Erikin kanssa. Erik on temperamenttinen ja ailahtelevainen taiteilijasielu, joka ei aina jaksa nähdä elämässään muuta kuin teatteria. Rakkautta parisuhteessa on, mutta arjessa kohtaaminen johtaa välillä yhteenottoihin. Erik on usein ihan eri planeetalla.
Erikin rakastaminen on kuin nielisi kaktusta.
-Mua vituttaa Erik, minä sanon.
-Tämä kuollut mies? Simo kysyy.
-Niin.
-Ei varmaan kannata kysyä, mitä se nyt on tehnyt, Simo sanoo…
Simo on kirja, jossa pienehköön sivumäärään on saatu paljon isoja asioita, elämän kompastuskiviä, uuden alun mahdollisuuksia. Vaikeita asioita mainitaan, mutta niissä ei kieriskellä eikä tuhkaa ripotella päälle. Arjesta löytyy toivoa ja myös komiikkaa.






