Halssilan kirjastossa Jyväskylässä oli 9.9.2026 kirjailijavierailu, jossa pääsin keskustelemaan suuresti ihailemani kirjailija Tapani Baggen kanssa hänen uudesta Shanghai Noir -trilogiastaan. Tokihan keskustelussa nousi esille myös hänen aiempi tuotantonsa, joka on hämmästyttävän laaja.
Ehkäpä kaikista suosituimmat historialliset rikosromaanit ovat olleet Väinö Mujunen -sarja ja Hämeenlinna Noir -dekkarit, jotka löytyvät omastakin hyllystäni. Lastenkirjoista omalle pojallemme luettiin Urho-sarjaa, josta ensimmäinen julkaistiin 2001, samana vuonna kun poikamme syntyi. Myöhemmin lukemista jatkettiin Etsivätoimisto Mustan koiran parissa.
Baggen tuotannosta löytyy myös selkokirjoja, novellikokoelmia, lännenkirjoja, elämäkertoja ja muita tietokirjoja, kaikkiaan 170 julkaistua teosta. Runoja hän ei aio alkaa kirjoittaa.
Nyt kymmenen Mujus-kirjan jälkeen on vuorossa Shanghai Noir -trilogia. Uudesta sarjasta heräsi monenlaisia kysymyksiä, kun sain luettua ensimmäisen osan, Shanghain ennustuksen.
Kerroit, että jo yli 10 vuotta sitten aloit tehdä taustatutkimusta, josta alun perin oli tarkoitus tehdä sarjakuvakirjat. Nyt kuitenkin syntyi Shanghai Noir -trilogia, josta tämä Shanghain ennustus on ensimmäinen ja seuraava kirja Shanghain auringonnousu ilmestyy ensi syksynä. Oliko kyse siitä, että Mujunen vei voiton, vai vaatiko Shanghai erityistä kypsyttelyä?
– Mujunenhan oli silloin jo täydessä vauhdissa, Valkoinen hehku ilmestyi 2009. Odottelin, että piirtäjä saisi sarjakuvan tehtyä, koska häneltä sain alun perin idean suomalaisesta seikkailijasta 1920–1930-lukujen Shanghaissa. Mutta lopulta kyllästyin odottamaan ja päätin tehdä sarjakuvatrilogian sijaan kirjatrilogian.
Miten teit taustatutkimusta 100 vuoden takaisesta Shanghaista? Kuinka haastavaa oli herättää henkiin kaupunki, sen villi meno, kulttuurit ja kadut, joita ei sellaisenaan ole enää olemassa?
– Innostus sai alkunsa 1920-luvun Shanghaita käsittelevistä dokumenttielokuvista. Valtava määrä on tullut kahlattua läpi kirjallisuutta ja erilaisia aihetta käsitteleviä elokuvia. Netistä löytyy myös melkoisesti vanhojen Shanghain asukkien muisteluja ja valokuvia.
Millainen 1920-luvun Shanghai sitten oikein oli? Tutkittuaan historiaa useista lähteistä Baggelle selvisi, että Shanghai oli tuohon aikaan melko villi paikka. Se oli länsimainen vapaakaupunki, joka sai alkunsa brittien oopiumisodasta 1840-luvulla. Britit kyllästyivät siihen, etteivät kiinalaiset osta heiltä mitään, vaikka britit ostivat Kiinasta mausteita, teetä ynnä muuta. Kiinalaiset pakotettiin ostamaan oopiumia, jota englantilaiset viljelivät Intiassa.
Kirjassakin tulee hyvin esille nämä historiasta selvinneet asiat. Rannikolle syntyi viisi vapaakaupunkia, joissa eurooppalaiset pitivät valtaa. Britit aloittivat oopiumisodan, mutta amerikkalaiset ja ranskalaiset tulivat perässä. Ranskalaisilla oli Shanghaissa oma alueensa, jota he hallitsivat. Amerikkalaiset sitä vastoin luovuttivat oman alueensa brittien hallintaan, kun he halusivat keskittyä vain kaupantekoon. Briteillä oli vanha siirtomaahallinto, jota he harjoittivat myös Shanghaissa. Kiinalaisista tuli toisen luokan kansalaisia.
Länsimaisilla ihmisillä oli hyvät menestymismahdollisuudet, kun markkina-alueena oli koko Kiina ja kauppaa käytiin tavanomaisten tuotteiden lisäksi myös naisilla ja oopiumilla. Melkein kaikki oli kaupan. Aikaa myöten tuli myös paljon pakolaisia, esimerkiksi venäläisiä emigrantteja, jotka pakenivat Venäjän kommunistivaltaa. Myöhemmin tuli myös juutalaisia, jotka pakenivat Shanghaihin niin Saksasta kuin muultakin Euroopasta. Myös kiinalaisia tulvi Shanghaihin maaseudulta, jota riivasi jatkuva sisällissota maakuntien sotaherrojen välillä. Keisarivalta oli päättynyt vuonna 1911 eikä presidentti Sun Yat-sen saanut oloja vakiintumaan.
Kirjan päähenkilö Juho Hartman on suomalainen onnensoturi, joka päätyy gangsteripomon henkivartijaksi. Hartman on kotoisin Hämeenlinnasta, hän oli Saksan jääkäreissä, sotinut Suomen sisällissodassa, jota kutsui vapaussodaksi, sen jälkeen hän lähti sotimaan Viron vapaussotaan, Aunustakin hän oli vapauttamassa. Hän pestautui myöhemmin muukalaislegioonaan viideksi vuodeksi. Hän karkasi kuitenkin muutaman vuoden jälkeen, ajauduttuaan riitoihin kapteenin kanssa. Hän lähti merille, ja kyllästyttyään kansimiehen hommiin päätti jäädä tutustumaan tarkemmin Shanghaihin.
Miten helposti Hartman solahti Vihreän liigan oopiumintäyteiseen gangsterimaailmaan karattuaan muukalaislegioonasta ja oltuaan vuoden merillä?
– Aika helposti. Heti alkuun hän joutuu vahingossa mukaan kiivaaseen katutaisteluun ja on heti elementissään, pelastaa gangsteripomon hengen. Hartman on tottunut sotimaan ja taistelemaan, ottamaan ja antamaan iskuja. Hänellä on myös pehmeämpi puolensa, mutta sen hän näyttää vain läheisilleen.
Kirjassa esiintyy todellinen historian hahmo, gangsteripomo Du Yuesheng. Miten juuri tämä henkilö nousi esille, kun tutkit Shanghain taustoja?
– Du Yuesheng on mielenkiintoinen hahmo: köyhä orpopoika, joka ei koskaan oppinut lukemaan eikä kirjoittamaan, mutta josta häikäilemättömyytensä ja liikemiesvainunsa ansiosta tuli Shanghain alamaailman valtias. Hänen johtamansa rikollinen salaseura Vihreä liiga rikastui oopiumikaupalla vähän samoin kuin amerikkalainen mafia viinakaupalla kieltolain aikaan. Hän lahjoi lainvalvojat kaupungin kaikilla alueilla. 1930-luvulla Du nousi myös pankinjohtajaksi ja kaupunginvaltuutetuksi ja diktaattori Tshiang Kai-shekin luottomieheksi.
Koska kyseessä on trilogia, kirjoitatko koko kolmiosaista tarinaa yhtenä suurena kokonaisuutena, vai rakentuuko jokainen osa omaksi itsenäiseksi seikkailukseen? Trilogian kakkososan Shanghain auringonnousu on jo kerrottu ilmestyvän syksyllä 2027
– Jokainen kirja on kyllä oma kokonaisuutensa, mutta Juho Hartmanin ja hänen perheensä ja ystäviensä sekä koko Shanghain tarina jatkuu kirjasta toiseen. Aivan kuten Väinö Mujusen tutkimuksissa jatkuu Mujusen ja Suomen tarina.
Kun lopuksi ihmettelen, miten Bagge jakaa aikaansa eri kirjallisuuden, opetuksen, esiintymisten ynnä muiden osalta, niin hän kertoo, että tärkeintä on istua koneen ääreen ja kirjoittaa. Pitkän kirjailijauran aikana on jo oppinut jakamaan aikansa, Bagge kertoo. Hän kirjoittaa viisi sivua päivässä, pari vuotta eteenpäin on suunnitelmarunko, mitä kirjoitetaan milloinkin. Uudet ideat, esiintymiset ja muut sijoitetaan sitten vapaisiin väleihin. Kalenterointi on yhtä tärkeä kirjailijalle kuin muillekin, jotka aikovat saada jotain aikaan.
Kirja kertoo poliiseista, salakuljettajista ja klubeista ja kasinoista. Mietin, miten vaarallista elämä Shanghaissa on ollut. Kysyin haastattelun kevennykseksi, mikä olisi mieluisin rooli kirjailijalle, jos hän eläisi 1920-luvun Shanghaissa. Olisiko hän mieluiten suojelupoliisi, salakuljettaja vai jazz-klubin omistaja?
– Jazz-klubin omistajan homma voisi sopia minulle parhaiten.