Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Neuvostoliiton romahduksen jälkeen Venäjällä ei ole juuri mitään, mikä ei olisi kaupan. 1990-luvun kaaoksessa tavalliset ihmiset kärsivät, mutta toiset näkevät valtion omaisuuden myynnissä tilaisuuden, joka ei tule toistumaan. Omia hämäriä kuvioitaan pyörittävät Slava Segalov, entinen taiteilija ja idealistinen kyynikko, sekä liukas ja sopeutuvainen Dimitri Lavrine. Peli on kuitenkin kovaa, ja vastassa on vaarallisia kilpailijoita.
Käänne tulee, kun parivaljakko kohtaa Ninan ja tämän isän Volodyan, jotka yrittävät estää paikallisen kaivoksen joutumisen rahamiesten käsiin. Äkkiä kaksikon on kysyttävä itseltään voiko elämässä olla kyse jostain muustakin kuin rahasta.
Tässä vaiheessa tarkka lukija älähtää, enkö ole jo aikaisemmin arvostellut tämän sarjakuvan? Kyllä vain, kyseessä on Europe Comicsin julkaisema Slava : After the Fall, joka on Pierre-Henry Gomontin kynäilemän sarjan ensimmäinen osa. Europe Comics ei kuitenkaan ole kustantaja perinteisessä mielessä. Se on EU:n osittain rahoittama eurooppalaisten sarjakuvien digitaalinen hanke, jota pyörittää 13 sarjakuvakustantajaa kahdeksasta maasta. Tarkoituksena on nostaa eurooppalaisten tekijöiden kansainvälistä näkyvyyttä, ja helpottaa teosten lisensointia ulkomaisille markkinoille.
Hankkeen toiminta ajettiin suurelta osin alas 2023, ja nykyään entisestä toiminnasta on jäljellä enää kalpea varjo. Tämän huomaa erityisesti sarjoista, joista ei nykyään julkaista muuta kuin ensimmäisen osan käännös (tästä huomaa, ettei toimintaa ole oikeastaan suunnattu tavalliselle kuluttajalle). Jos siis haluaa lukea jatkoa, on parempi toivoa että joku perinteinen kustantamo tarttuu syöttiin ja julkaisee sarjakuvan niin sanotusti oikeasti.
Näin onneksi tapahtui Slavan tapauksessa. Abrams ComicArts on samalla miettinyt sarjakuvan nimen uusiksi ja julkaissut kolmiosaisen sarjan yksissä kansissa. Lopputulos on komea, eikä kustantamo ole mennyt edes pienentämään alkuperäistä julkaisukokoa.
Takaisin itse sarjakuvaan! Soviet Land on siis oikeastaan tutkielma venäläisestä mielenmaisemasta Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen. Kyynisyydestä, arvojen puutteesta, siitä kun mihinkään ei voi luottaa. Yhteiskunta on mitä on, mutta merkitystä voi silti mahdollista löytää arkisista asioista: rakkaudesta, perheestä ja taiteesta. Sarjakuvan näkemys viimeisestä oli erityisen kiinnostava. Rahapiireissä taiteella on merkitystä sijoitus- ja statusinstrumenttina, mutta vaikka oligarkit ohjaavat lompakollaan taiteen suuntaa, sen syvin olemus jää heidän ulottumattomiin. Tämä ei jää irralliseksi huomioksi, vaan Slavan paluu taiteen pariin symbolisoi suurempaa muutosta hahmossa, joka konkretisoituu hienosti tarinan lopussa.
Myös muille hahmoille on onnistuttu kirjoittamaan hyvä ja ennen kaikkea koskettava tarinankaari. Slava, Dimitri, Nina ja Volodya ovat kaikki monitahoisia tapauksia, joiden haasteet jaksavat kiinnostaa lukijaa. Erityisesti opportunistisesta Dimitristä paljastuu tarinan mittaan odottamattomia puolia.
Gomontin luonnosmainen ja melkein karikatyyrimäinen tyyli puolestaan on miellyttävän omaperäinen, mutta se hieman huijasi minua teoksen alussa. Puolihumoristinen tyyli antoi olettaa, että sarjakuva on juoneltaan kevyempi kuin mitä se oikeasti onkaan. Sarjakuvan alkuhan melkein muistuttaa jonkinlaista veijaritarinaa: kelmejä tyyppejä sähläämässä kaoottisella 1990-luvun Venäjällä. Toki sitä ainesta tarinassa onkin. Mutta mitä pidemmälle se etenee, sitä selvemmäksi käy, ettei maailman väkivaltaisuus ja moraalinen rappio olekaan vain humoristisen seikkailun kulissi. Soviet Land on siten monellakin tapaa yllättävä tapaus, ja melkeinpä sanoisin, että pienimuotoinen mestariteos. Suosittelen!