Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Lilja Sigurðardóttirin Reykjavík Noir -sarjan viimeinen osa Häkki päättää synkän rikossarjan, joka alkoi ykkösosalla Loukku (2025) ja jatkui huhtikuussa 2026 kirjalla Verkko. Koko trilogian läpi juonikuviona kerrotaan kahden hyvin erilaisen, mutta yhdessäkin eläneen naisen rikollinen tarina. Toinen on huumekuriiriksi ajautunut Sonja, toinen talousrikoksia pyöritellyt pankkiiri Agla.
Tässä trilogian viimeisessä osassa tarinan alku on ankea. Se käynnistyy naisvankilasta, jossa Agla suorittaa rangaistustaan talousrikoksistaan. Hän on henkisesti lopussa, sillä hän suree intohimoisen suhteensa Sonjaan päättymistä. Sonja on kadonnut omille teilleen. Agla on eristäytynyt täysin muista vangeista, vajonnut masennukseen ja päätynyt lopulta yrittämään itsemurhaa. Toivottomuuden keskellä vankilaan tulee uusi vanki, Elísa. Aluksi Agla ei voi sietää naista, joka kyselee uteliaana hänen taustojaan ja tunkee vitsaillen Aglan reviirille. Heidän suhteensa alkaa kuitenkin hiljalleen muuttua, kun Agla huomaa Elísan olevan myös haavoittuvainen ja tarvitsevan jonkun, joka osaa pitää huolta hänen asioistaan.
Juoni tiivistyy vähän ennen Aglan vapautumista. Hän saa yllättävän rahakkaan toimeksiannon suuren alumiinitehtaan omistajalta, joka haluaa hyödyntää Aglan poikkeuksellista talousosaamista bisnestensä ajauduttua vaikeuksiin. Agla houkutellaan mukaan selvittämään miljoonaluokan mysteeriä: alumiinin outoa katoamista markkinoilta.
Aglan liikkumista ja toimintaa rajoittavat koevapaudessakin tiukat ehdot. Niinpä hän värvää oikeaksi kädekseen Marían, joka on entinen syyttäjänviraston sinnikäs työntekijä. Hän oli aikoinaan Aglankin rikosten perässä, mutta joutui luopumaan työstään, kun kaikki ei mennyt kuten piti. Hän siirtyi tutkivaksi toimittajaksi omaan yritykseensä. Nyt hän suostuu valtavaa palkkiota vastaan tekemään selvityksiä inhoamalleen Aglalle.
Samaan aikaan Sonja palaa Lontoosta Islantiin poikansa Tómaksen kanssa. Sonjan elämä suistui aikoinaan raiteiltaan vaikean avioeron myötä. Rahapulassa hän suostui huumekuriiriksi. Nyt hän jatkaa omaa epätoivoista taisteluaan vapaudesta, mutta asetelma on muuttunut. Hän on ajautunut huumebisneksessä entistäkin syvemmälle. Hänet tunnetaan nykyään Pomona, yhtenä huumebisneksen pääpukareista.
Aiemmissa osissa keskeisessä roolissa seurattiin myös sympaattisen, eläkkeelle jääneen tullivirkailija Bragin tarinaa, mutta tässä päätösosassa hänen hahmonsa on jätetty lähes kokonaan sivuun. Bragista on mukana enää vain parin lauseen mittainen maininta.
Häkki on nimensä mukaisesti raadollinen tarina henkilöistä, jotka ovat eri syistä ajautuneet mukaan alamaailman kuvioihin, ja joiden on huomattava, ettei helpoksi luullusta huumebisneksestä ole olemassa helppoa ulospääsyä. Lilja Sigurðardóttirin kerronta on sujuvaa ja teksti helppolukuista lyhyine kappaleineen, mutta teoksen kohdalla on sanottava, että jos ei ole lukenut kahta aiempaa kirjaa, tätä on täysin turha ottaa luettavaksi. Tarina on sen verran sekava ja tiukasti sidoksissa menneisyyteen, ettei siihen pääse millään tavalla käsiksi suoraan tästä viimeisestä osasta.
Kokonaisuudessaan Reykjavík Noir -sarja jättää hieman valjun maun verrattuna kirjailijan myöhempään tuotantoon. Sarja on huomattavasti kuivempi eikä läheskään niin jännittävä kuin uudempi Arorán tutkimuksia -sarja. Suomessa nämä sarjat julkaistiin käänteisessä järjestyksessä, sillä uudempi ja hiotumpi Arorá saatiin käännöksenä ensin. Tämä julkaisujärjestys selittää pitkälti sen, miksi kirjailijan ensin suomennettu tuotanto vaikutti niin paljon vahvemmalta, ja miksi tämä trilogia tuntuu nyt hienoiselta askeleelta taaksepäin.
Tässä kirjassa keskitytään pääasiassa Aglaan ja Elisaan. Toisaalta kerrotaan kyllä myös huumeparoni Ingimarin masokistisesta seksistä, joka ei oikeastaan liity asiaan millään tavoin. Samalla juonessa on mukana Ingimarin poika, joka hänkin jää tekojensa motiivin osalta aika tyhjänpäiväiseksi.
Häkki sai vuonna 2018 Islannin arvostetuimman dekkaripalkinnon. Myöhemmin myös The Guardian nosti kirjan englanninkielisen käännöksen ”vuoden parhaat kirjat”-listansa kärkeen. Onneksi lukijan ei tarvitse olla ihan samaa mieltä.
