Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Mitä tekee suomenvenäläinen, kun Venäjä aloittaa suurhyökkäyksen Ukrainaan vuonna 2022? Kirjailija Marusjalle se on odotettu järkytys. Lapsena Venäjältä Suomeen raahattu Marusja on kotiutunut hyvin, kirjoittaa suomeksi eikä edes osaa venäjää kovin hyvin – lapsena muuttaneen kieli on jäänyt lapsen tasolle – mutta suomenvenäläinen ei vain pääse irti venäläisyydestään.
Vai pääseekö? Marusjalle hyökkäys Ukrainaan on viimeinen pisara ja hän päättää ryhtyä toimiin luopuakseen Venäjän kansalaisuudestaan. Sittenhän hän on ainakin kunnon suomalainen. Kaksoiskansalaisena on aina jotenkin vähän epäilyttävä ja suomalaisethan kyselevätkin, mikseivät kaikki suomenvenäläiset vain luovu Venäjän kansalaisuudesta. Miksi he haluavat yhä olla venäläisiä?
Venäjän kansalaisuudesta luopuminen ei kuitenkaan ole ihan helppo juttu. Se vaatii monia käyntejä Venäjän konsulaatissa, ja uskaltaako sinne ylipäänsä mennä, jos vastustaa sotaa? Toinen hankaluus on siinä, että Marusja on vaihtanut sukunimeään mentyään naimisiin, joten ensimmäiseksi hän tarvitsee uuden Venäjän passin. Vaan entäs kun Venäjä ei tunnusta Marusjan avioliittoa toisen naisen kanssa? Luojan kiitos Marusjalla ei ole vielä lasta vaimonsa kanssa, siitähän vasta ongelmia seuraisikin.
Tämän prosessin ohella Marusja edistää romaaniaan, joka sijoittuu perestroikan ajan Petroskoihin ja kertoo opettajaopiskelijoiden lesboromanssista, joka kohtaa monenlaisia vaikeuksia, samalla kun Neuvostoliitto on pikkuhiljaa hajoamassa ympäriltä. Kirja sukeltaa vielä 1960-luvullekin, kuvaten aikakauden homomiesten elämää, poiketaanpa aivan bolševikkien vallankumouksen alkuajoissakin. Seksuaalivähemmistöjen historia Neuvostoliitossa ja Venäjällä saa siis kelpo valotuksen.
Suuri koira juoksee ja päätön kukko lentää on romaanina kuriton ja pitelemätön. Se on jossain määrin omaelämäkerrallinen, sillä sen nykypäivän osuuden taustalla ovat Dess Terentjevan omat kokemukset Venäjän kansalaisuudesta luopumisesta. Samalla se ei ole kuitenkaan suoraviivaista autofiktiota. Marusja Terentjeva ei suinkaan ole Dess Terentjeva: Marusja on kirjoittanut Koreografian, Kamalan ja Kynttilämetsän, ei suinkaan Freestyleä, Ihanaa ja Neonkaupunkia. Desskin kyllä poikkeaa kirjan sivuilla Marusjaa ärsyttämässä.
Kirjassa on mielenkiintoisia rakenteellisia ratkaisuja, hämmentäviä yksityiskohtia, piirteitä erilaisista lajityypeistä ja kerronnan tavoista. Se puhkuu maagista realismia, mutta on samalla julman realistinen kuvatessaan toisaalta suomenvenäläisten hankalaa asemaa Suomessa, toisaalta seksuaalivähemmistöön kuulumista hysteerisestä homofobiasta kärsivällä Venäjällä.
Suuri koira juoksee ja päätön kukko lentää on runsaudessaan jotain aivan muuta kuin ne ytimekkäät säeromaanit, joista minä Terentjevan kirjailijana tunnen. Teos antaa paljon, haastaa, yllättää ja sekoittaa lukijaansa, ja pistää miettimään sitä, millaisia lokeroita on tarjolla niin suomenvenäläisille, naisille kuin lesboille, Suomessa ja Venäjällä. Vaikuttava teos!
Uusissa sovinnaisuuksissa oli ollut paljon hyvää. Suomessa kukaan ei käskenyt Marusjaa korkkareihin tai hankkimaan ripsipidennyksiä. Hän oli tietoinen suomalaisnaisten kokemuksesta siitä, että heitä tungettiin feminiinisiin rooleihin, mutta Marusja ei ollut koskaan kyennyt samastumaan niihin. Suomessa hän oli saanut kiipeillä lumikasojen päällä lapsena, pitää housuja koulussa ja juhlissa, kiroilla kaikilla keksimillään kirosanoilla, vetää perseitä opiskeluaikoinaan, istua jalat harallaan. Kaikesta siitä oli tullut liiallista, virheellistä ja rangaistavaa, siis maskuliinisuutta vasta sen myötä, kun hänet oli alettu lukea lesboksi.
