Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Tatu on päässyt musiikkikilpailun finaaliin. Finaalissa hän kohtaa toisen rap-taitelijan, mutta sitä varten pitäisi tehdä uusi biisi. Aikaa on viikko. Valitettavasti matkassa on pieni mutka. Semifinaalin jatkoilla tuli vähän juotua ja kotimatkalla Tatu puolustaa katuryöstön uhria. Siinä sotkussa hänen puhelimensa menee rikki ja poliisit puuttuvat asiaan, joten juopottelu käy ilmi.
Isä on lähdössä työmatkalle, eikä halua jättää Tatua yksin kotiin. Niinpä isä kuskaa Tatun kotoa Oulusta mummolaan Hailuotoon. Siellä ei ole tietokonetta ja oma puhelinkin on rikki, joten biisinteko menee vaikeaksi. Lyriikat hoituvat kyllä kynällä ja paperilla, mutta kuinkas biitit?
Hailuodosta löytyy nuorisotalo, jossa paikalliset bändit treenaavat. Siellä olisi tietokoneet ja muut tarpeet, mutta kuinkas niihin pääsisi käsiksi? Tatulle avautuu tilaisuus, kun käy ilmi että paikallinen bändi etsii kosketinsoittajaa. Murhaperjantai on tosin hevibändi, jonka jäsenet eivät pidä rapia edes musiikkina, mutta Tatu nielee kiukkunsa ja soluttautuu bändiin päästäkseen sitä kautta treenikämpän koneelle työstämään biisiä.
Onhan se vähän tyhmä suunnitelma, kun sen näin esittää, mutta minkäs teet. Voittaminen on tärkeää! Viikon aikana ehtii kuitenkin sattua ja tapahtua ja Tatukin tutustuu paremmin hailuotolaisiin hevareihin. Ehkäpä genre-eroista huolimatta rakkaus musiikkiin kuitenkin yhdistää ja muutakin rakkautta voi olla vähän ilmassa.
Finaalissa tarjoaa myös kelpo annoksen teinipoikien kohellusta ja sellaisia aivan nerokkaita ideoita, joita saadaan keskellä yötä. Yksikin pakomatka Pappa-Tunturilla päättyy hivenen nolosti. Loppuun Mikko Koiranen on keksinyt hienon, nostattavan lopetuksen, joka ehkä hivenen venyttää tarinan uskottavuuden rajoja, mutta faktoista viis, tunnepuolella ratkaisu toimii.
Finaalissa kuuluu WSOY:n Ote-sarjaan, jossa julkaistaan helppolukuisia ja elämänmakuisia nuortenkirjoja. Tässäkin tapauksessa teksti on väljästi ladottu ja luettavaa on sen verran vähänlaisesti, että hitaampikin lukija selviää kirjasta liikoja jumittamatta. Kolmen kirjan perusteella sarjan kirjoissa on laatu kohdallaan ja tuotelupaus hyvin pidetty.
