Tämä odotettu kirja jatkaa samaa settiä kuin Veera Niemisen edellinen kirja Kottikärrykaruselli. Edelleen ollaan Katrin kanssa siellä hänen hevostallillaan. Nyt on sen verran muutosta, että Katrin luokse on muuttanut miesystävä Tuukka. Mikään ei kuitenkaan ole auvoista, vaan Katrilla piisaa ongelmia ja lisää tulee.
On sinänsä jännä, että minulla ei mitään suurta kiinnostusta ole enää aikuisiällä ollut hevosiin, ratsastukseen tai ylipäätään ratsutilajuttuihin, mutta silti nämä kirjat minua kiinnostavat. Suurin syy on se tyylilaji. Jos tämä kirja olisi kirjoitettu ilman huumoria, niin en kyllä kykenisi lukemaan. Nieminen taitaa kuitenkin huumorin niin perin juurin hyvin ja konstailemattomasti, niin miten olikin hauskaa luettavaa. Vaikka päähenkilöllä ei missään muodossa ollut hauskaa ja sellaista lupsakkaa menoa, lukijalla oli kuitenkin tämän tästä naurunpyrskähdyksen paikka.
Katri yrittää selviytyä kaikesta ja sitten siihen kuin kirsikaksi koko kakun päälle tulla tupsahtaa jälleen Jennica, Katrin serkun tytär, joka on palannut ulkomailta ja kaiken lisäksi aika lailla rankasti raskaana. Siinä missä Katri yrittää tästä koko sopasta jotenkin päästä selville, lukijaa vain naurattaa.
Tallityöntekijät, uudet asiakkaat, hevoset ja tallihommat ja ne kaikki ihmistyypit! Tarinasta löytää ihan väkisinkin melkoisia yhtymiä ihan kenen tahansa elämään.
Katri on kuitenkin hyvin ratkaisukeskeinen tyyppi ja saa jossain määrin hommat hyllyyn ja parisuhdekin siinä lutviutuu. Jennica on oma osionsa ja jää kyllä vahvasti sellainen fiilis, että voisikohan tämä vielä saada jatkoa…
Veera Nieminen osaa kirjoittaa draamaa, mutta sellaisella tyylillä, että sitä on hauskaa lukea. Miten sen huumorin saakin ujutettua sinne kaiken ongelmien joukkoon niin kätevästi. Voisin kuvitella, että jos Nieminen laitettaisiin kirjoittamaan puhelinluettelo uusiksi, se olisi läpeensä hauskaa luettavaa.






