Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Aaltoviiva eli tilde on monikäyttöinen merkki, jota itse olen tottunut käyttämään likiarvon merkkinä ja toisinaan sille on oikeinkirjoituksellisia merkityksiä tarkkeena. Se on myös Aki Salmelan uuden runokokoelman nimi, joka on omiaan ärsyttämään tietokantaihmisiä. (Täällä kirjan nimenä on surutta ~, mikä tekee siitä mahdottoman hakea, mutta onneksi ”aaltoviivalla” tai ”tildellä” löytyy.)
Poesian julkaisema kokoelma on muodoltaan aforistinen ja fragmentaarinen, kuten kustantamon tyyliin sopii. Mikäpä siinä, sellainen muotohan on monesti toimivaksi todettu, jos sanottava vain on riittävän painavaa. Salmelan ja ~:n tapauksessa näin on: säkeissä on pohdiskelevaa oivaltavuutta.
Älä kysy linnulta, miksi se laulaa.
Voisi käydä niin, että se alkaa selittää sitä sinulle.
Yleisenä tunnelma ~:n sivuilla on joku haikeus, katoavaisuus. Teoksen motoiksi nostetut sitaatit pohdiskelevat hyödyttömän hyötyä ja asioiden elämistä nykyhetkessä, kun muussakaan ei voi. Salmelan teksti puhuttelee lukijaa jatkuvasti. “Ajatus ajattelee ajattelijansa”, “Tänään tiedän kaiken, mitä tänään voin tietää”; kokoelmassa ollaan paljon aistien, kokemisen, ajattelemisen ja tietämisen rajoilla.
Omena,
koska niitä sattui olemaan.Jossain toisessa kulttuurissa mango,
mansikka, ruusu,sinun silmiesi vilpitön katse.
~ tarjoaa hyvän aforistisen runokokoelman tapaan pohdiskeltavaa, ajatuksenruokaa ja polkuja moneen suuntaan. Tähän voi hyvin palata monesti ja löytää jotain uutta, kokoelma ei kertalukemisella tyhjene. Toisaalta se ei ole niin moniselitteinen ja vaikea, että työntäisi luotaan. Salmela on tasapainotellut hyvin.
