Vidar on opettaja, pidetty sellainen, mutta eräänä päivänä tapahtuu jotain… Kaksi poikaa tappelevat koulun käytävällä ja Vidar menee hätiin, tarttuu toista poikaa hihasta ja sitten unohtaa kaiken! Pian käy ilmi, että pojan isä on tehnyt ilmoituksen pahoinpitelystä ja Vidar irtisanotaan. Vidar ei millään ymmärrä, miksi hän olisi pahoinpidellyt.
Alex Schulmanin kirjoissa on aina hyvin mielenkiintoinen tunnelma; niin on tässäkin. Se jättää mieleen vahvan tunteen, koska aihetta käsitellään niin monin tavoin.
Vidar on mitä kiltein ihminen ja kärsii siitä, että olisi aiheuttanut jollekin pahaa. Hän alkaa tutkia, mitä oikein tapahtui ja samalla pui omaa lapsuuttaan, mitä siellä tapahtui ja mikä laukaisi jotain. Vidar alkaa soitella menneisyyteen 1980-luvulle, saadakseen selville, mitä tapahtui 17. kesäkuuta vuonna 1986.
Schulman kertoo kirjoissaan lapsuudestaan ja taas mennään sinne niin, että lukija välillä ihan herkistyy. Kuvaus siitä, mitä on joskus tapahtunut ja millaiset jäljet se on jättänyt, on koskettavaa.
Miten Vidarin käy on sivu sivulta jännittävääkin luettavaa, sillä mitään ei voi arvata. Kaiken sivussa tulee ajankohtaista noottia siitä, millaista nykyajan koulumaailma on, kun opettajilla ei keinot riitä.
Jään odottamaan Alex Schulmanin seuraavaa kirjaa!








