Janne Haikari, Marko Hakanen, Anu Lahtinen ja muut (toim.): Aatelin historia Suomessa

Aatelin historia Suomessa

Osta kirja itsellesi

Aatelissääty oli vuosisatojen ajan vallankäytön ytimessä ja se oli myös yhteiskunnan suurimpia kulttuurivaikuttajia, mutta minkälainen oli nimenomaan suomalainen aatelisto ja keitä he olivat? Kysymys on mielenkiintoinen mutta vaikeasti vastattava, sillä kuten kirja osoittaa, tämä ryhmä oli taustoiltaan varsin värikäs ja koki vuosisatojen mittaan myös monia muutoksia. Aatelin historia Suomessa kertoo suomalaisen aateliston historian aina 1500-luvulta vuoteen 1919, jolloin aateloinnit kiellettiin kokonaan. Kirjan tarkastelun lähtökohtana on erityisesti aateliston voimakas kyky vaikuttaa yhteiskunnalliseen kehitykseen, siitä huolimatta että sääty oli väetöryhmänä hyvin pieni. Siinä samassa kirja valoittaa myös sitä maailmankuvaa, jonka varassa aatelisto ja koko sääty-yhteiskunta toimi.

Ruotsin valtakunnassa aateliston ensi askeleet on jäljitettävissä keskiajalle. Erityisen tärkeä oli vuoden 1280 asetus, joka takasi verovapauden miehelle, joka varusti ratsumiehen kuninkaan joukkoihin. Tässä vaiheessa yhteiskunnallinen asema ei periaatteessa kuitenkaan ollut pysyvä ja siitä saatettiin myös luopua, mikäli ratsumiehen varustaminen osoittautui liian kuormittavaksi. 1500-luvulle tultaessa nämä vapaudet alettiin kuitenkin käsittää pysyviksi ja periytyviksi ja niin sanottu maallinen rälssi vähitellen muuttui aatelistoksi.

Sotavoiman perustuessa rälssin ratsupalveluksiin oli rälssiä luonnollisesti eniten siellä missä tarve oli suurin eli Tanskan ja Venäjän vastaisissa rajamaakunnissa. Suomessa olikin 1500-luvulla rälssikartanoita peräti 220 kappaletta, huomattava määrä verrattuna valtakunnan muihin osiin. 1500-luku oli tältä osin suomalaisille aatelisille kaksiteräinen miekka. Toisaalta vuosisadan loppupuolta leimasivat sodat Moskovan valtakuntaa vastaan, jonka vuoksi suomalaisilla oli monin paikoin vaikeaa. Toisaalta sota myös tarkoitti mahdollisuuksia päästä kuninkaan suosioon ja hankkia lisää läänityksiä. Suomalaiselle aatelistolle vuosisata oli täten vaikutusvallan ja erityisoikeuksien aikaa. Suomalaistaustaisten osuus valtakunnan aatelistosta oli myös korkea, lähes yhtä suuri kuin ruotsalaistaustaisten.

Asia muuttui kuitenkin pian. Ensimmäinen askel oli muutokset sotaväessä, erityisesti pysyvien sotaväen osastojen muodostaminen 1500-luvun puolella, mikä teki entisen kaltaisesta ratsupalveluksesta turhan. Myöskin, vaikka myös 1600-lukua leimasi lähes jatkuva sodankäynti, niin sen painopiste siirtyi Baltiaan ja Keski-Euroopan taistelukentille ja tämä uudisti Ruotsin aatelistoa kuin varkain. Suurvalta-ambitioita omaavalle valtakunnalle kaivattiin runsaasti uusia osaavia tekijöitä ja vuosisadan aikana aateloitiinkin jopa yli 1400 uutta sukua, joista useat tulivat ulkomailta.

Tapahtumien painopisteen siirtyessä pois Suomesta ja keskusjohtoisen hallinnon keskittyessä yhä enemmän Tukholmaan, joutuivat monet kunnianhimoiset aateliset lähteä virkojen ja sotatehtävien perässä pois Suomesta. Sinänsä Suomi ei kuitenkaan tyhjentynyt aatelisista, sillä poislähteneiden tilalle tuli uusia, erityisesti baltiansaksalaisia sukuja. Valtakunnan aateliston kokonaismäärän lisääntyminen tarkoitti kuitenkin sitä, että suomalaisten suhteellinen osuus valtakunnan aatelistossa laski, joidenkin arvoiden mukaan noin seitsemään prosenttiin.

Kirjassa painotetaan kuitenkin, että kansallisuudesta puhuminen tässä yhteydessä on harhaanjohtavaa. Aikakauden tapaan aatelisto näki itsensä säätynsä ja sukunsa, eikä niinkään kansan edustajina, kuten nykyihmiset tapaavat tehdä. Aatelisto oli myös luonteeltaan kansainvälinen sääty, jolla sekä sosiaaliset- että sukuverkostot ulottuivat laajalle. Suomalaisia sukuja muutti muualle, uusia muutti tilalle ja toisaalta sukuja myös hiipui ja uusia nousi nopeaan tahtiin. Toisin kuin Englannissa, jossa vanhin miespuoleinen perillinen sai pääsääntöisesti koko maaomaisuuden, Ruotsissa ja Suomessa perintö jaettiin useiden perillisten kesken. Tämä johti siihen, että suuret maanomistuskokonaisuudet hajosivat varsin nopeasti, ja usein se ei ollut kohtalokasta vain suvun taloudelle vaan myös yhteiskunnalliselle asemalle.

Varsinaisesti ”suomalaisesta aatelistosta” voidaan joka tapauksessa puhua vasta kun Porvoon maapäivillä vuonna 1809 Suomen alueella elävät aatelissuvut irrotettiin Ruotsin aatelistosta eikä heitä liitetty osaksi venäläistä aatelia. Maapäivien päätteeksi annettiin vielä lukuisia uusia aatelisarvoja, jotka eivät olleet ruotsalaisia eivätkä venäläisiä vaan nimenomaan suomalaisia.

Kirjassa ei toki keskitytä vain suomalaisen aateliston vaiheisiin, vaan myös sen kulttuurista, yksityiselämästä ja materiaalisesta maailmasta kerrotaan seikkaperäisesti. Ehkä erityisen mielenkiintoista oli näkökulma aateliston tärkeimpään aseeseen: sosiaaliseen pääomaan. 1700-luvulle tultaessa kulttuuria, sosiaalista kanssakäymistä ja politiikkaa ei voinut enää erottaa toisistaan. Verkostoituminen oli ehdottoman tärkeä taito ja erityisesti naisilla oli suuri rooli verkostojen ylläpitäjinä ja uusien siteiden luojina.

Tästä kokonaisuudesta muodostui säädynmukainen elämäntapa, jonka noudattaminen ei oikeastaan ollut edes vapaaehtoista. Säädynmukaisen elämän noudattaminen muodostui tärkeimmäksi prioriteetiksi, koska sillä saatiin arvostusta ja juurikin sosiaalista pääomaa. Monille säätyihanteesta muodostuikin huomattava taakka, sillä ei ollut mitenkään itsestäänselvää, että aatelinen olisi myös varakas. Kirjassa mainitaan myös tapauksista joissa ihmiset kieltäytyivät aatelisarvosta nimenomaan, koska elämäntapa kävisi liian kalliiksi.

Aatelin historia Suomessa oli oikein positiivinen yllätys. Kirja on aika paksu ja perinpohjainen, mutta se on silti hyvin kirjoitettu ja onnistuu pysymään mielenkiintoisena loppuun asti. Positiivista kirjassa on myös selkeä jäsentely: vuosisadat ja kirjan teemat on selkeästi jaoteltu, joten halutessaan kirjaa voi lukea myös teemoittain. Itse aihe ansaitsee myös kiitokset. Kyseessä on täysin oma mututuntumani, mutta aatelisto tuntuu olevan ainakin populaarihistoriassa hieman epäsuosittu aihe, tai ainakaan turhan usein ei tähän aihepiiriin tietokirjallisuudessa törmää. Siitäkin huolimatta sääty oli olennainen osa Suomen historiaa, joten oli oikein mielenkiintoista lukea aiheesta enemmän. Erinomainen kirja, suosittelen!

close

Tilaa Kirjavinkit sähköpostiisi

Haluatko saada uudet kirjavinkit sähköpostiisi joka maanantai? Tilaa uutiskirjeemme tästä!

Tilaamalla uutiskirjeen hyväksyt, että lähetämme sinulle sähköpostia ja lisäämme sähköpostiosoitteesi osoiterekisteriimme. Voit peruuttaa tilauksesi koska tahansa. Kirjavinkit.fi:n rekisteriseloste.

Titta Lindström

Titta Lindström on graafinen suunnittelija ja kuvittaja, joka käyttää vapaa-aikansa mieluusti kirjojen parissa. Sarjakuvat ovat sydäntä lähellä, mutta lukulistalle pääsee säännöllisesti myös tietokirjallisuus, erityisesti muistelmat ja elämäkerrat herättävät kiinnostusta. Kaikki vinkit »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Aikaisempia kirjavinkkejä

Ladataan lisää luettavaa...