Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kuningas Harald menehtyi elokuun 2026 lopussa ja Norjan uusi kuningas Haakon VIII joutuu kohtaamaan uudet haasteet uuden aikakauden keskellä muun muassa vastaamalla Einar Haakaasin Advarsel -kirjan haasteellisiin väittämiin nyky-Norjasta. Haakaasin mukaan nuoret kivittävät poliiseja ja väkivaltaiset jengit ryöstävät ihmisiä. Kirja avasi Norjassa laajan keskustelun nykypahoinvoinnista, mutta on edelleenkin ajankohtainen opas ongelmiin. Kirjan mukaan ruotsalaisista olosuhteista – svenske tilstander – tuli Norjassa pilkkasana. Samalla kun autoja sytytettiin tuleen, rinnakkaisyhteiskunnat kasvoivat ja väkivaltaisten jengien annettiin kylvää tuhoa Norjan naapurimaassa Ruotsissa.
Norja oli aiemmin säästynyt tältä kehitykseltä. Vai oliko? Ei ollut. Haakaas paljasti millaisia pahenevia ongelmia norjalaisen yltäkylläisyyden keskellä lymysi. Advarsel on järkyttävä tarina väkivallasta, kidutuksesta ja tuottoisista huumemarkkinoista. Vaikka se on tehty melkein kymmenen vuotta sitten varoitukseksi, se on tänään ajankohtaisempi kuin kirjoittamishetkellään. Toimittaja haastattelee kirjassa ihmisiä, jotka ovat saaneet tarpeekseen jengistä, jonka on annettu kylvää tuhoa vapaasti eräällä alueella.
Kirja on koskettava, rehellinen ja dramaattinen kuvatessaan sen, miten Ruotsin ongelmat ovat hivuttautuneet myös Norjaan. Sen näemme tänään selvästi. Samalla kirja on myös varoitus kaikille pohjoismaisille vapaille yhteiskunnille, joiden perusta on luottamus ja keskinäinen kunnioitus, ja joiden liberaalidemokraattiset instituutiot perustuvat yhteisille arvoille, tavoitteille, ja tässä tapauksessa myös perinteille sekä periaatteille. Advarsel on paljastava raportti siitä, mitä on käynnissä. Mutta se on keskittynyt kuvaamaan yhtä tapausta, eikä pyrikään olemaan kaikenkattava kokonaisselvitys laajasta ongelmasta. Siksi kirja toimiikin hyvin, kuin pitkä pohtiva lehtiartikkeli.
Ongelmien taustalla ovat tietenkin taloudelliset syyt ja erityisesti Norjan kriisiherkkä talous, josta ei puhuta. Norjassakin on koettu vaikeita aikoja ylös ja alas. Öljy ei ole ihmepelastaja. Talous voi sakata huolimatta öljystä ja aikaisempien vuosien opetuksista. Oslossa on jatkunut pitkään 80-luvulta talouden noususuhdanne, joka oli sokaissut kaikki muut paitsi Norjan keskuspankin kriittiset edustajat. Kukaan ei puhu talouden kriisiherkkyydestä.
Vain Norjan tiukka keskuspankki jaksoi aina silloin tällöin roolinsa mukaisesti varoittaa siitä, ettei taivaasta sataisi mannaa jatkuvasti edes Norjassa, sillä rahoitusmarkkinat olivat tunnetusti ongelmallisia, koska niihin liittyi aina myös keinotteluluontoinen kysyntä, eikä jokainen vuosi voi olla norjalaisten uskosta ja toiveista huolimatta varmuudella lihava tai hyvä. Samaan aikaan kasvun nopeus heikensi julkisen talouden tasapainoa kasvattamalla julkisiin palveluihin kohdistuneita menovaatimuksia, joita kaikilla poliitikoilla riitti.
Hyvin öljytystä ”norjalaisesta näkymättömästä kädestä” huolimatta (minkä Adam Smithin tarkoittamalla tavalla voi olettaa sopeuttavan kriisien keskelläkin markkinat tasapainoiseksi), Norjan talouspolitiikkaa oli hoidettu päinvastoin kuin muissa Pohjoismaissa nurinkurisesti, vääristämällä sukupolvien välistä tulonjakoa säästämällä aktiiviväestöltä peruspalveluista niitä pahoja päiviä varten, jolloin öljy- ja kaasuvarat loppuvat, ja koko maailma on siirtynyt uusiutuviin energialähteisiin. Sen ajan pelätään olevan lähellä.
Tässä yksi syy pahoinvointiin. Norja oli huolimatta yksipuolisesta elinkeinorakenteestaan, säästynyt öljyn ansiosta kaikkein pahimmilta katastrofeilta, jotka alkoivat pahaenteisesti kansainvälisellä finanssikriisillä vuonna 2008. Valtaan kahdeksaksi vuodeksi nousseet konservatiivit tukenaan Norjan persut, aloittivat Suomessakin tunnetun julkisen talouden tiukan säästökuurin. Tuloksena oli tavallisia ihmisiä kyykyttänyt (kaikki Norjassa eivät ole miljonäärejä!) kurjistumis- ja köyhtymiskierre, joka paistaa läpi rehellisestä ja tarpeellisesta kirjasta Advarsel : svenske tilstander i Norge.