Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Mikko Haajan Äidinrakkaus-romaanin ydintarina on hyvä: 1900-luvun alkupuolella itäsuomalaisessa maalaistalossa on kaksi poikaa. Toinen heistä on isäntäväen poika Matti ja toinen on talon emäntäpiika Fiinan poika Eetu. Pojat ovat samanikäiset, he kasvavat rinta rinnan ja parikymppisinä tekevät talon töitä tasaväkisinä. Yksi harvoista heitä erottavista piirteistä on se, että sisälle tullessaan Eetu astuu väentupaan ja Matti pirtin puolelle.
Kansalaissota tulee poikien väliin. Molemmissa palaa oman aatteensa palo. Sota on kohtalokas erityisesti Eetulle. Romanitaustainen Fiina-äiti katkeroituu poikansa kohtalosta ja langettaa Matin suvun ylle romaniäidin kirouksen:
Kautta tuhannen saatanan… kärsiköön se suku… kaikki helvetin piinat… Eikä sadankaan vuoden päästä… anneta rauhaa eikä armoa niille… jotka poikani tappoivat… En lepää… äidinrakkauden nimeen.
Kirouksen langettamisen hetki on kirjan hienoin.
Harmittelin kovasti, että Haaja ei ole malttanut keskittyä tähän ydintarinaan. Matin, Eetun ja Fiinan muodostama kolmikko olisi minusta ollut kirjan tärkein ydinjoukko, jonka välisten suhteiden tarkentaminen ja syventäminen olisi riittänyt yhden kirjan tarpeisiin. Molempien poikien kohtaloista olisin niin mielelläni lukenut lisää!
Kirjan pääasiallisia näkökulmahenkilöitä ovat kuitenkin nykyaikaa elävät Erin ja Lasse. Opettajaksi opiskeleva Erin on Matin jälkeläinen suoraan alenevassa polvessa. Jos oikein laskin, niin Matti oli Erinin isoisän isä. Erinin puoliso Lasse työskentelee rajavartijana. He muuttavat Kaakonkulmalle, lähelle Matin vanhaa kotitaloa, ja alkavat tuntea Fiinan asettaman kirouksen omissa nahoissaan. Samanaikaisesti he yrittävät kovasti lasta, ja pientä parisuhdekriisiäkin on ilmassa.
Eikä tässä vielä kaikki. Lisäksi käydään Erinin isoisän enojen mukana jatkosodan taisteluissa Laatokalla, isoisän kuolinvuoteella ja hautajaisissa, tämän nuoruusvuosissa ja veljen kohtaloissa. Lisäksi tutustutaan isoisän isoisään ja muistellaan Erinin hulttioäitiä. Niin, ja käydään myös Erinin isoäidin luona nykyajassa, Lassen töissä, lenkkeillään lähimaastossa ja yritetään pitää Lassen äiti etäällä. Kiroukseen kysytään apua Erinin magiikkaan perehtyneeltä ystävältä Ellalta. Muutamia naapureitakin tavataan.
Tässä kirjassa on siis runsas kattaus aiheita, henkilöitä ja sukupolvia. Niitä kaikkia on ehkä ajateltu tarvittavan kuvaamaan Fiinan langettamaa kirousta, mutta reilu karsiminen ja fokusointi olisivat kirkastaneet kokonaisuutta. Kiroukselle olisin toivonut enemmänkin henkisiä kuin fyysisiä voimia.
Jussi Jääskeläisen suunnittelema kansi on hieno, ja sekin korostaa alussa mainitsemaani ydintarinaa.
