Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Olga Kokolta ilmestyi vuonna 2019 kirja Munametsä, joka oli minusta ihan hervottoman hyvä. Niinpä tartuin heti tähän uusimpaan Äitimaa-kirjaan ja olipa taas mahtava lukukokemus.
Päähenkilö on Lumi, joka nelikymppisenä on viettänyt hulvatonta sinkkuelämää. Hänellä on paras ystävä Salla, jota hän ihailee ja jonka seurassa on aina viihtynyt. Huumori kukkii oikein antaumuksella.
Vaan Salla sairastuu rintasyöpään. Lumi on ystävänsä rinnalla ja tukee ja Salla toipuu. Kaikki on taas hyvin.
Sitten Lumi tapaa deitin ja kappas, pian huomaa olevansa raskaana! Keski-ikäisenä “teiniraskaus” ja kun Lumi oli aina ollut sitä mieltä, ettei ikinä hanki lapsia. Raskaana ollaan ja deitti Markokin osoittautuu kelpo tyypiksi.
Äitimaa käsittelee monia vaikeita asioita, sillä Lumi on yksinhuoltajaäitinsä kasvattama, eivätkä välit ole mitkään hyvät. Äiti pysyy etäisenä ja huomauttelee milloin mistäkin. Äiti–tytär-suhde on kuvattu hyvin.
“Koko lapsuuteni ja nuoruuteni äiti oli antanut minun ymmärtää, että olin vääränlainen. Liian lihava, liian holtiton, liikaa.”
Naisten välinen ystävyys on mahtavaa. Toinen toista tukevaa, mutta kun Sallan sairaus uusiintuu ja Salla kuolee, on ystävän menetys tuskallinen.
– Siis dipatkaa minut suklaaseen ja heittäkää Benedict Cumberbatchille, hän sanoi ja nauroi suu auki. – Ja jos Benkulle ei käy, myös Antti Holma otetaan huomioon, hän lopetti mantransa, jotra oli toistellut yhtä kauan kun olimme Sherlockia katsoneet.”
Samaan aikaa Lumi kipuilee raskautensa kanssa ja joutuu vastaanottamaan kommentteja tuntemattomilta ihmisiltä. Marko haluaa heidän muuttavan Kalliosta Korsoon. Suuria muutoksia ja niiden parissa on koettava elää ja sopeutua.
“Rintani kasvoivat isommiksi kuin pääni. Kun löysin jostain energiaa ja joogasin, asento jossa selinmakuulla kohotetaan lantio ilmaan oli murhaava. Rinnat valuivat kurkkuni päälle ja tukehduttivat.”
Kun lapsi syntyy, se osoittautuu valvottajaksi ja Lumi on nääntyä väsymyksensä alle. Se kuvataan kyllä niin hyvin, että tekisi mieli hypätä kirjaan, mennä Lumin luo, ottaa vauva edes hetkeksi, että Lumi saisi nukuttua.
Kirjan teksti on äärimmäisen rikasta, kielikuvat aivan loistavia ja sen parissa viihtyy nimenomaan sen takia, että huolimatta tarinan vakavista aiheista, mukaan on saatu omintakeinen huumori.
Pidin kirjasta niin, että kuuntelin sen kahteen kertaan ja vieläpä kuuntelin Munametsänkin. Lisäksi olen lukenut sen! Ehkä vielä joskus kuuntelen sen taas!
