Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Valtaosa Tanssiva karhu -voittajista on ollut sinänsä melko suoraviivaista runoutta. Säkeitä toisensa perään, enimmäkseen suoraan aseteltuna, korkeintaan vähän sisennyksillä tulkintaa ohjaten. Vaikeimmillaankin on saanut lukea sanajonoja, joissa sanojen keskinäiset merkityssuhteet ovat jääneet epämääräisiksi.
Mutta entä kun sanat itsessään hajoavat täysin?
vakava. Mä olen siitä RRRpahoillani pahoillani! Erittäin? ripustanut, jonnekin. Hän vannoi meidän kautta. O, OK. Lastensa kautta? OOK. Mä en löydä itsestäni mitään sellaista pienintäkään mentaalista osaa, joka olisi pystynyt sellaiseen! Olisi pystynyt ,. Mä olen siitä aivan vaaaRRRma!jos sut saisi jotenkin Kaikki, siis ihan kaikki riippuu siitä miten mikä sun hyvinvointi Ei tätä tilannetta voi selvittää kukaan muu kuin minä muu kuin minä
Stina Saaren runoissa syntaksi ja semantiikka säröilevät, välillä vähän, välillä täysin. Osa runoista on tulkittava ihan vain ääninä. Taustalla on seksuaalisen väkivallan ja vallankäytön tematiikkaa, runokokoelma kommentoi osaltaan #MeToo-liikettä. Nimeltä mainitaan “billcosby (joka sarjaraiskasi)”. Yhteisöä unohtamatta: “Kiusaantuuko joku? Tällaisissa olosuhteissa”. “Ja niin heidät käskettiin tuomioistuimen eteen”-runon yhdistelmä evankeliumitekstin sävyä ja yhteiskunnan rakenteiden jargonia kuvaa hvyin sitä, millaisen muurin edessä seksuaalista väkivaltaa kokenut herkästi on.
Tässä yhteiskunnallinen ongelma johtokeskus palvelin verkosto raportti seksuaalinen ahdistelu vagina oikeusistuin tuomari sukupuolten välinen vapaa johtopäätös penetraatio uhkaava tasa-arvo hiukkanen raiskaus varpaankynsi suoli kiertorata valtuutettu esitutkinta ehdollinen yhteiskunnallinen, aah.
Saaren kieli on myös leikkisää, kuten puhumisen ja kirjoittamisen rajoja tökkivä kieli herkästi on. “oooooooohhh, / totuuden lyhyt määritelmintä.” Runoilija itse toivoo, että lukijat tulkitsisivat miten haluavat: “Minä en omista tätä kirjaa. Se on kenen tahansa kirja. Jos se tuntuu omalta, niin sitten sen saa ottaa omaksi”, Saari sanoo YLE:n haastattelussa. Tätä vapautta tarvitaankin: ei näistä tekstinsirpaleista mitään yhtä totuutta ja oikeaa tulkintaa saa liimattua kasaan, vaikka kuinka yrittäisi.
Se isoin kysymys on sitten ylittääkö Änimling jonkun epämukavuuskynnyksen kaikessa vaikeaselkoisuudessaan. Onko siinä sanoma, vai onko se vain epämääräistä sanahälinää? On se helppo niinkin nähdä. Ensivaikutelma oli omalta kohdaltani vaikea, mutta kuten usein, aika auttaa. Kun en vain lue, vaan myös pureskelen ja kirjoitan, joudun pysähtymään ja pohtimaan. Tällä kertaa pohdinnan tulos on, että Äninminling on epämukavuusalue, jota on mielenkiintoista tutkailla.
