Juha Mäntylä: Audrey, rakkaani

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Kerran kirjoittamisen aloitettuaan Juha Mäntylä on kirjoittanut aktiivisesti ja tuotteliaasti; Audrey, rakkaani on hänen seitsemäs teoksensa ja lisäksi hän on ollut mukana lukuisissa antologioissa. Minulla oli jo valmiiksi orastava tuttavuussuhde Mäntylän teksteihin, sillä luin viime vuonna hänen rikosromaaninsa Kotka lentää länteen.

Kirjassa kuvataan tarkasti pientä Tuorilan kylää, josta tapahtumat käynnistyvät. Rauhallisen maalaiskylän raitin voi hyvin kuvitella mielessään: kaksi huoltoasemaa, posti, kyläkauppa ja kyläkoulu. Mielikuvaan on ujutettava mukaan myös musiikkiklubi kahvilan yläkerrassa. Jazz kun on olennainen osa tarinaa ja se soi parhaimmin juuri hämyisän intiimillä klubilla.

Kirjan päähenkilö on perituorilalainen nuori mies, jonka elämä suvun perintötilalla kuluu tasatahtisen tyynesti. Hän hoitaa ja kunnostaa tilaansa, nauttii tutuista maisemista ja luonnon rauhasta. Hän asuu yksin, muttei suinkaan ole yksinäinen – kaverit poikkeavat viikottain saunomaan ja viettämään poikamiesten iltaa. Elämä on mallillaan Tuorilassa, vaikka kaiken hyvän keskeltä muutetaankin sankoin joukoin pois.

Pieni kotikylän kahvilan yläkerta on suurten tapahtumien näyttämönä, kun miehen elämä saa uuden käänteen eräänä hämyisenä iltana. Kuuluisuuksia klubilla on esiintynyt ennenkin, mutta nyt maailmanluokan jazzmestarin, Brubeckin, lisäksi hämyiseen saliin saapuu täydellisen kaunis nainen ja istuutuu nuoren miehen pöytään. Kuin Audrey Hepburn konsanaan. Tapaaminen ei kestä kauaa ja salaperäinen daami häipyy iltaan kuin sadun prinsessa. Mies lupaa etsiä naisen vielä uudestaan.

Tätä tarinaa ei arjen realismi tunnu juuri kahlitsevan. Miehen elämässä vaikuttaa myös erikoinen, niinikään salaperäinen Nestori. Tiukan valvonnan alla oleva mies  putkahtelee esiin yllättävissä paikoissa menninkäisen tavoin. Ihmeellisestä naisestakin Nestori tietää jo valmiiksi – ja vakuuttaa, että miehen on matkustettava New Orleansiin ja tavattava nainen siellä.

Kirja on pieni ja vain 141-sivuinen. Sivumäärään ei mahdu turhia selittelyjä eikä taustojen vatvomista. Tarina soljuu pehmeästi ja kauniisti eteenpäin ja sadun elementit muuttuvat uskottaviksi saksofonin soidessa taustalla. Mies on yhtä aikaa Peräkylän Pentti ja  kaunottaren seuralainen New Orleansin humussa. Amerikassa on omat seikkailunsa voodoon ja jazzin merkeissä, mutta sekin on Mäntylän tarinassa ihan normaalia tuorilalaiselle jalat maassa -miehelle. Kun on juuret, niin on myös siivet! Pieni, erikoinen tarina nappaa mukaansa, suosittelen.

Marja-Liisa

Intohimoinen lukija, jolle kirjat ovat elämänmittainen haaste ja ruostumaton rakkaus. Koko kirjo käytössä, runoista dekkareihin ja kaunosta tietokirjallisuuteen. Luettujen pinoa on listattu myös Tuhansia sivuja -blogiin. Kaikki vinkit »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *