Carl Barks: Carl Barksin parhaat sarjat : Marco Polon aarre

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Carl Barksin parhaat sarjat -otsikon alle koottu uusi kirjasarja on kolmannessa kirjassaan hieman alavireessä. Kokoelma ei todellakaan sisällä Barksin parhaita ankkatarinoita, ja kirjan tarinat ovat paria poikkeusta lukuun ottamatta löydettävissä viimeisen parinkymmenen vuoden aikana julkaistuista kovakantisista kirjoista, jotka on yhä hyvin saatavilla kirjastoista ja divareista. Samat jutut kiertävät kaikissa Barksin kokoelmakirjoissa vaikka tarjolla olisi rutkasti hyviä ankkatarinoita jotka eivät ole nähneet päivänvaloa kuin Aku Ankka -lehdessä ja näköispainoksissa.

Kirjan nimitarina ”Marco Polon aarre” sijoittuu Vietnamilta vaikuttavaan valtioon, missä käydään rajua sisällissotaa. Ankat astuvat luotisateeseen jäljittäessään arvokasta jadenorsua. Tarina on niin poliittinen ja poikkeaa radikaalisti Barksin muusta tuotannosta (vaikka hän viljelikin vienoa sosialismin pilkkaa pitkin uraansa), että jos asia ei olisi varmassa tiedossa, historioitsijat pitäisivät teosta varmana väärennöksenä ja oppipojan tekeleenä. Mikään harvinaisuus se ei kuitenkaan ole, vaikka mainosmies niin väittää. Tarina on julkaistu viimeksi kovissa kansissa vuonna 1997 Aku Ankan Juhlasarjojen seitsemännessä kirjassa.

Myös tarina ”Kultahanhien saari” on monella tapaa erikoinen. Milla Magia asustelee Ankkalinnassa, ja vaikka ankkamaailman faktat eivät olekaan kiveen hakattuja, Milla on yleensä asunut Vesuviuksella yhtä vankasti kuin ankat Ankkalinnassa. Tarinassa esiintyy naiivi ja viaton hanhipaimen jonka lautasina tuijottavat sinisilmät ovat vaivaannuttavan pahaenteiset.

Yllättäen ”Teräsmadot” onkin harvinaisempi tarina kuin päällepäin näyttää. Kertomus itsestään kalastavista onkimadoista on julkaistu viimeksi näköispainoksissa ja tietysti Carl Barksin kootuissa, mutta sitä ennen vain albumin Aku Ankan parhaat : Aku vakuutusasiamiehenä uusintapainoksessa vuonna 1994. Klassinen ongintakohellus onkin koko kokoelman hauskinta antia lyhykäisen ”Taikamuste”-tarinan ohella. Ei niin huonoa etteikö jotain hyvääkin.

”Onnenlantti upoksissa” -tarina on nerokkaasti nivottu Akun kohurepotterin uran ympärille. Aku yrittää ujuttaa lehteen keksimänsä jutun Maahan soluttautuneista marsilaisista ja tarinan aikana tavataan – kuinkas ollakaan – Maahan soluttautuneita marsilaisia. Muutoin kertomus ei ole niin sulava ja nokkela kuin Barksilla parhaimmillaan.

”Peruukkivillitys”-tarinassa Kaljula-niminen huijari lähettää Akun kuolemaan sabotoidulla lentokoneella ja lopuksi tuuppaa koko ankkalauman kurimukseen sätkimään.

Kokoelman päättää tarina ”Muumion kirous”, jossa yksi ankanpojista uhataan haudata elävältä. Selitäpä siinä sitten pienelle ankkafanille mitä se tarkoittaa. Sikäli tarinassa on mainio lopetus, kun vanhoillis-egyptiläistä valtakuntaa rakentava valtionpäämies paljastuukin oppineeksi ja reiluksi hepuksi.

Ehkä on parempi että tämä kummajaiskaarti julkaistiin yksissä kansissa, joten jatkossa ankkoja voi lukea lasten kanssa turvallisin mielin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *