Erica Jong: Elä ja uneksi

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Erica Jong (s. 1942) on amerikanjuutalainen kirjailija. Hänen läpimurtoteoksensa oli Fear of Flying (1973, suom. Lennä, uneksi 1976), jota minäkin nuorena aloittelevana feministinä tavailin innokkaasti. Sen päähenkilö oli kovasti Jongia itseään muistuttava Isadora Wing, joka on mukana myös uudessa Elä ja uneksi ­-kirjassa, tällä kertaa tosin vain statistin roolissa. Isadora on nimittäin uuden kirjan keskushenkilö Vanessa Wondermanin ystävätär ja eräänlainen mentori.

Vanessa on kuusikymppinen näyttelijä, jonka ikääntyneet vanhemmat tekevät kuolemaa, viisitoista vuotta vanhempi aviomies saa hänkin sydänkohtauksen ja tytär tulee äidiksi. Hän elää siis jollain tavalla elämän toisia ruuhkavuosia. Kuolema on alati läsnäoleva vieras, jonka edessä omat juhlitut roolisuoritukset televisiossa ja teatterissa tai aviomiehen miljoonaomaisuus tuntuvat yhtäkkiä kovin köykäiseltä valuutalta. Mutta myös syntymä on mukana ja uusi ihana rooli isoäitinä. Ja eihän Jong olisi Jong, jos kirjassa ei puhuttaisi paljon seksistä: aviomies Asher on menettänyt potenssiaan iän ja sairauksien kourissa ja Viagrasta saa sivuvaikutuksia, joten Vanessa on etsinyt seksiseuraa omalaatuiselta deittisivustolta, mutta siinä ei käy kovinkaan hyvin. Kirjan loppu on kuitenkin sovinnollinen. Vanhemmat saatellaan hautaan, tyttärenpoika syntyy ja Vanessa tajuaa rakastavansa Asheriaan kuitenkin yli kaiken, mikä selviää hänelle sitten lopullisesti kirjan viimeisen luvun symbolisesti puhdistavalla Intian­matkalla.

Olen aina pitänyt Jongin tyylistä; se on kepeän ironista, sinne tänne assosioivaa ja allusioivaa, ja lisäksi Jong osaa nauraa myös itselleen. Tässä uudessa kirjassaan hän on onnistunut erinomaisesti varsinkin kuvatessaan vanhempiensa voimien vähittäistä ehtymistä. Kirjailija suhtautuu vanhempiinsa ja kuolemaan romantisoimatta ja idealisoimatta mutta jotenkin kauniin kunnioittavalla tavalla. Kirja on nopealukuinen mutta silti paljon ajatuksia herättävä; tiiviydestään huolimatta siitä olisi ehkä vieläkin voinut jättää pois joitain turhan tuntuisia sivuhenkilöitä kokonaisuuden kärsimättä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *