Ken Dryden: Elämää suurempi peli

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Ken Drydenin elämäkertaa Elämää suurempi peli mainostetaan kaikkien aikojen parhaimpana jääkiekkokirjana. Voiko se muka olla mahdollista? Onko olemassa jotain parempaa kuin John Branchin Tappelija tai Theo Fleuryn Kovaa peliä? Nyt pitää lukea.

Elämää suurempi peli kertoo maalivahti Ken Drydenin viimeisestä kaudesta vuosina 1978–1979 Montreal Canadiens -joukkueessa. Hän on loistava, joskin hieman omalaatuinen maalivahti, joka kesken menestysvuosiensa pitää välivuoden ja opiskelee juristiksi. Välivuoden jälkeen hän palaa joukkueeseen ja on nopeasti jälleen tasollaan.

Ken Drydenin uraa voi kutsua menestyksekkääksi, mutta silloin syyllistyy hänen saavutustensa aliarviointiin. Dryden voittaa Stanley Cupin kerran toisensa jälkeen ja hänen voittoprosenttinsa on ällistyttävän hyvä. Hän on ensimmäisiä uuden ajan maalivahteja, pitkä ja notkea mies, joka täyttää maalin niin, että vastustajat kiroavat hänen kokoaan. Hänen mielensä on jatkuvasti liikkeessä, se tarkkailee muita, etsii heikkouksia ja tunnistaa kaavamaisuuksia. Hän on analyyttinen, jopa intuitiivinen kyvyssään arvata, mihin kulmaan vastustaja yrittää kiekkoa syöttää. Saatan vain kuvitella kuinka hankala vastustaja hän on jääkiekkouransa jälkeen ollut oikeussalissa.

Onnistumisistaan huolimatta Dryden tuntee alituista epävarmuutta. Joka kerta jäälle mennessään hän on ahdistunut ja pelokas: Mitä jos kaikki hyvä on vain unta? Mitä jos ihmiset huomaavat, että hän on oikeasti pelkkä huijari? Hän ei ole taikauskoinen, mutta aina ennen peliä hän suorittaa tunnollisesti tietyt rituaalit, jotta hänen pelionnensa kestäisi ja että hän saisi pelata vielä yhden huijarin pelinsä. ”Omituinen epätodellisuuden tunne ei koskaan katoa, vaikka pelaisin kuinka kauan, ja koen, etten oikeasti pelaa Montreal Canadiensissa eikä tämä ole oikeasti NHL”, Dryden kirjoittaa. ”Pohdin, että olen vain jonkin suuren, julman pilan uhri ja jonain päivänä, tänään, nyt, kaikki päättyy.”

Dryden kirjoittaa luonnollisesti paljon jääkiekosta, joukkuetovereistaan ja valmentajastaan. Hänen yksityiskohtaiset kuvauksensa ovat tarkkanäköisiä ja huvittavia mutta kuitenkin lempeitä. Dryden itse pysyttelee taustalla tarkkailemassa. Taidoistaan huolimatta hän antaa itsestään harvinaisen nöyrän kuvan.

Drydenin kirjaa on vaikeaa verrata muihin urheiluelämäkertoihin. Hän kirjoittaa pulppuavalla tyylillä, ja hänen tarinansa rönsyilee runsaasti, mutta rönsyilystä huolimatta jokainen sana on harkittu. Kokonaisuus on harvinaisen miellyttävä ja pakoton.

Aivan täydellinen Drydenin kirja ei ole. Kirjan sivujen vähentyessä Dryden keskittyy enemmän jääkiekon filosofisiin ulottuvuuksiin ja elämäkerran rento vetävyys kärsii vähäsen. Tästä huolimatta Elämää suurempi peli lunastaa lupauksensa. Se on kerrassaan hieno kirja jääkiekosta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *