Harvemmin saa käsiinsä ihan sellaista sarjakuvaa kuin Tessa Hullsin Feeding Ghosts. Teos voitti tänä vuonna Pulitzer-palkinnon parhaiden muistelmien kategoriassa: se on ensimmäinen kerta, kun sarjakuva on voittanut varsinaisen Pulitzer-palkinnon ja ylipäänsä vasta toinen kerta, kun sarjakuva on Pulitzerilla palkittu (edellinen oli Maus vuonna 1992). Myös National Book Critics Circlen John Leonard -palkinto osui sarjakuvan kohdalle, ja vilkaisu takakanteen paljastaa, että palkintoja ja ehdokkuuksia on tullut läjäpäin muualtakin. Aika hyvin esikoisteokselta!
Tessan lapsuutta varjosti heidän kotonaan vaeltava haamu, mielenterveytensä jo vuosikymmeniä sitten menettänyt isoäiti, joka ei osannut puhua kuin kiinaa, ja joka siten jäi Tessalle käytännössä täysin vieraaksi ihmiseksi. Kodin ahdistava ilmapiiri ajoi Tessan lopulta kiertämään maailmaa, mutta kolmenkympin kolkutellessa on aika palata takaisin, kohdata menneisyyden haamut ja vastata kysymykseen: mikä tuhosi isoäidin mielen ja siinä samassa melkein koko perheen?
Feeding Ghosts: A Graphic Memoir on kertomus kolmesta sukupolvesta. Tarinan avainhenkilö isoäiti Sun Yi oli kerran kunnianhimoinen shanghailainen toimittaja, joka ei ymmärtänyt vaaran merkkejä ja paennut Kiinasta kommunistien päästyä valtaan. Suhde välinpitämättömän sveitsiläisen diplomaatin kanssa ja raskaus viimeisteli Sun Yin katastrofin, ja niin hän jäi yksinhuoltajaksi vihamielisen hallinnon armoille. Seitsemän karua vuotta myöhemmin hän onnistui pakenemaan Hongkongiin tyttärensä kanssa ja kirjoitti kokemuksistaan menestyskirjan, mutta siihen hänen tarinansa oikeastaan loppuikin. Sun Yin kokemukset olivat liikaa, ja hän jäi hajoavan mielensä vangiksi kirjoittamaan tarinaansa uudestaan ja uudestaan.

Tämä on vain alkua ja se osa tarinaa, jonka Tessa tietää jo alusta lähtien. Tessa matkustaa Kiinaan jäljittämään isoäitinsä tarinaa, ja luvassa onkin aikamoisia yllätyksiä. Isoäiti osoittautuu toisenlaiseksi ihmiseksi kuin Tessa kuvittelee, ja kun tarina keriytyy auki, käy yhä selvemmäksi, mistä Tessan ja hänen äitinsä Rosen suhteen ongelmat kumpuavat. Rose joutui jo lapsena huolehtimaan äidistään, ja tästä suhteesta kumpuava molemminpuoleinen läheisriippuvuus on leimannut ja vääristänyt koko perheen dynamiikkaa.
Feeding Ghosts menee kuitenkin paljon tätä perhedraamaa syvemmälle. Hulls eroaa kertojana monesta muusta siinä, että hänen otteensa on poikkeuksellisen analyyttinen. Tämä näkyy kaikkialla, muun muassa siinä, miten hän käsittelee Kiinan kulttuurista murrosta ja sen yhteyksiä hänen isoäitinsä ja äitinsä kokemuksiin. Voisi jopa sanoa, että Kiina ja Sun Yi menettivät samaa tahtia otteensa todellisuuteen. Niin sanottu Suuri harppaus eteenpäin kielsi kategorisesti tieteelliset tosiasiat, ja lopputuloksena oli ihmiskunnan suurin nälänhätä ja lähes 50 miljoonaa kuollutta. Nälänhädän inhimillistä syytä ei haluttu myöntää, ja puolue keskittyi ja keskittyy yhä edelleen kirjoittamaan epämiellyttävää historiaa uudelleen, aivan kuten Sun Yi omaansa.
Kiinan historiasta kiinnostuneille sarjakuvaa voi ehdottomasti suositella jo tästä syystä, ja tarina syvenee entisestään, kun päästään Hongkongiin ja sieltä lopulta Yhdysvaltoihin. Erilaiset identiteettikysymykset tulevat sarjakuvassa jatkuvasti vastaan. Ihmiset eivät oikein tiedä, mitä ajatella puoli-kiinalaisesta Tessa Hullsista, eikä tiedä oikein Tessa itsekään. Äiti Rose on kiinalaisempi, mutta hänenkin kasvuvuotensa tapahtuivat Hongkongin britti-imperiumin ajoista ammentavassa sisäoppilaitoksessa. Täydellistä Oxford-englantia vääntävälle äidille kulttuurinen yhteys nyky-Kiinaan on niinikään kinkkinen. Monitahoisessa muistelmassa tulee monia yllättäviä käänteitä ja näkökulmia eteen.
Sarjakuvan visuaalinen anti on herkullista katsottavaa. Hahmot ovat itsessään aika yksinkertaisesti piirrettyjä, mutta Tessa luo taitavalla sivellintyöskentelyllään erilaisia mustanpuhuvia tekstuureja ja muotoja, jotka jatkuvasti häälyvät hahmojen taustalla. Mielenterveys saa sarjakuvassa melkein kuin oman muotonsa, joka jatkuvasti uhkaa hukuttaa hahmot allensa. Repivät tunteet ovat todellakin sitä!
Lopputuloksena on harvinaisen perusteellinen ja kokonaisvaltainen teos, joka yhdistää henkilökohtaisen historian ja yhteiskunnallisen analyysin tavalla, johon harva kirja pystyy. Feeding Ghosts muistuttaa, että sarjakuva voi olla yhtä aikaa sekä dokumentti, taideteos että terapeuttinen tutkimusmatka menneisyyteen.








