Sheri Tepper: The Fresco

The Fresco kertoo sci-fin suosikkiaiheesta: avaruusolennoista, jotka saapuvat Maahan omine tarkoitusperineen ja tuoden mukanaan ylivertaisen tekno­logiansa. Tällä kertaa tosin ET:iden aikomukset vaikuttavat todella vilpittö­miltä. Tietenkään kaikki ei ole näin yksinkertaista: kaikenlaisia vastuksia ja epäilyksiä tulee tielle matkalla parempaan maailmaan. Jotain yhteistä Frescolla on Arthur C. Clarken Lapsuuden lopun kanssa.

Itse juoni ei ainakaan minua temmannut mukaansa vauhdikkuudellaan tai omaperäisyydellään. Kirjan ansiot eivät olekaan siinä, että lukija johdatellaan läpi moninaisten avaruusolentojen lajien kotiplaneetoiden ja perehdytetään niiden kulttuureihin, vaan se, mitä Tepper tahtoo täysin ulkopuolisten vierailijoiden kautta osoittaa meille itsellemme omasta maailmastamme (ja amerikkalaisesta yhteiskunnasta). Huutia saavat niin muslimien käsitys naisten asemasta kuin alkoholistit ja tupakoijat, sekä Yhdysvaltojen huume­politiikka, NRA, koulunsa kesken jättäneet ja abortinvastustajat. Tepper onnistuu myös huipentamaan loppuratkaisun sangen hykerryttäväksi: jännitys säilyy aivan viimeiselle riville asti.

Kissa on todella nostettu pöydälle, ja mielikuvituksellisilla tavoilla ystävälliset muukalaiset selvittävät ihmislajin ongelmia. On kuitenkin lähinnä masentava ajatus, että ihmisten ongelmat eivät ratkea kuin avaruusolentojen keinoilla. Lukiessa sopii pohtia, millä oikeudella ylivertainen, vieras rotu oikein ottaa toisen valvontaansa sangen laajassa mittakaavassa, vaikka tarkoitus olisikin yksinomaan hyvä. Onko se vain näennäisen hyvä?

Nähdäkseni vuonna 2000 ilmestynyttä teosta ei ole ainakaan vielä suomen­nettu, mutta englanniksi lukeminen ei todellakaan ole haitta. Päinvastoin, englannin sukupuolet erottelevat persoonapronominit luovat olennaisella tavalla taustan avaruusolentojen oman sukupuolijärjestelmän ja yhteiskunnan ymmärtämiselle, ja näin maallikkona rohkenen arvata, että tämä on yksi suuri syy, miksi suomentamiseen ei ole ryhdytty.