Leevi and the Leavings on bändi, jonka kaikki tietävät tai ainakin uskon niin. Minulle se on ollut tuttu alusta asti, mutta vasta kun huomasin, että lapsenikin hoilaavat niitä biisejä, ymmärsin, että nyt ollaan suurten asioiden äärellä. Ne biisit ovat ihania, helppoja, niitä on hauska hoilata, koska ne vaan jäävät niin mieleen.
Tämä kirja oli mannaa sielulle, kun sai tietää, kuinka biisit ovat syntyneet ja millainen on Gösta Sundqvist, kaikkien niiden biisien takana. Heti alkumetreiltä ymmärsin häntä täysin, sillä hän oli vuonna 1991 sanonut näin:
…sieltä ehkä juontaa sellainen tietty ajatusmalli siitä, että kaiken, minkä voin tehdä yksin, itse myös teen. Saatanan vittumainen jätkä.”
Tunsin heti tiettyä sielujen sympatiaa.
Forss paneutuu tarkasti Göstan elämään, kertoo kaikista lähteistä koottujen juttujen kautta tarinaa ihmisestä, joka loi Leevi and the Leavings -yhtyeen, joka ei koskaan keikkaillut, mutta teki musiikkia, joka upposi ihan kaikkiin. Gösta teki biisejä ihmisistä, joita me kaikki tunnemme ja voimme jopa samastua. Sävellykset olivat sitä sarjaa, että ne jäivät soimaan päähän ja sieluun.
Gösta oli ihminen, joka kulki omia polkujaan ja jolle tärkeintä oli jalkapallo. Hänellä oli jopa oma jalkapallojoukkue. Lisäksi hän oli harrastanut balettia! Jalkapallo oli hänelle kaikki kaikessa ja musiikki vain harrastus. No, ylipäätään kaiken, mihin hän ryhtyi, hän halusi tehdä hyvin, erittäin hyvin. Oli hyvin pitkälti pedantti.
Gösta saneli loppupeleissä kaiken, sillä kun hän sanoi, ettei keikalle lähdetä, niin se oli siinä. Kun hän vetäytyi kaikista haastatteluista, niin paluuta ei ollut. Hänellä ei ollut mitään tarvetta patsastella missään. Mahtava piirre.
Pitkin kirjaa tulee esiin se, että Gösta Sundqvistin sydän on todella paikallaan, mutta voi huonosti. Se koitui hänen kohtalokseen vuonna 2003, kun sydän petti ja hän menehtyi vain 46-vuotiaana. Biisit soivat edelleen ja me voimme nauttia niistä.
Tämä kirja oli ihana ja suosittelen sitä lämpimästi kaikille. Kuuntelin sen äänikirjana, mutta sain myös käsiini kirjana, koska siinä on kuvaliite, joka on ihan hyvä nähdä.