Maggie O’Farrell: Hamnet

Hamnet

Osta kirja itsellesi

(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)

1500-luvun lopulla Stratfordissa Englannissa lapsi sairastuu ja menehtyy. Nelisen vuotta myöhemmin lapsen isä kirjoittaa näytelmän nimeltä Hamlet. Reilut neljäsataa vuotta myöhemmin Maggie O’Farrell punoo näistä ainek­sista upean romaanin nimeltä Hamnet.

Vaikkei häntä nimeltä kertaakaan mainita, kaikki toki tietävät, kuka tuo Lon­tooseen komeljanttarin uraansa käynnistelemään siirtyvä isä on. Maggie O’Farrellin romaanin keskiössä on kuitenkin hänen puolisonsa. Agnes on ko­toisin maaseudulta, jonne hansikkaantekijäisänsä velkojen selvittelemiseksi nuori latinapoika saapuu opettamaan. Orvoksi jäänyt haukankasvattajatyttö ymmärtää luonnonlääkinnän päälle ja on muutenkin kovin eri maailmasta kuin isänsä lähes orjuuttama nuorukainen. Rakkaus näiden kahden välille kuitenkin syttyy, kaunis ja koskettava rakkaus.

Mutta varsinainen tarinan keskus on Agnesin ja hänen puolisonsa lapsen sai­rastuminen. Historiallista pohjaa kertomukselle löytyy sen verran, että Strat­fordin kirkonkirjat todella tuntevat lapsena kuolleen Hamnet Shakespearen, mutta kuolinsyystä ei ole tietoa. Maggie O’Farrell päätyy ruttoon. Lapsen kuo­lema repii perhettä, jokaista perheenjäsentä eri tavalla. Ennen vanhaan lapsi­kuolleisuus oli suurta, eivätkä lääkärit osanneet tehdä sairaille oikeastaan mi­tään, ainakaan mitään hyödyllistä. Tilastoista ja historiikeistä saa lukea, että sen ja sen niin ja niin monesta lapsesta vain pari selvisi aikuiseksi.

Mutta ihmi­nen – lapsi – on muutakin kuin luku tilastoissa. Maggie O’Farrellin Hamnetin ehkä isoin asia on keskittyä juuri siihen yhteen menetykseen: jokainen kuollut lapsi on liikaa, kenenkään rakkaan kuolemaa ei voi kestää. Äidin valtava suru koskettaa, mutta muiden perheenjäsenten ja läheisten kokemuksia ei myös­kään voi väheksyä.

Hamnetin rakenne on kaikin puolin hieno. Alkuosassa tarina etenee sykäyk­sittäin, sairaskertomusta edistetään lähes konkreettisesti yksi askelma kerral­laan, ja väliin kerrotaan henkilöiden taustoista ja suhteista. Kuoleman jälkei­nen loppuosuus on suoraviivaisempi, intensiivisempi, nopeampi. Maggie O’Farrellin kieli on eritoten dialogissa rikasta. Kääntäjä Arja Kantele luo hie­novaraisesti selkeitä eroja Agnesin maalaissukulaisten ja herraskaisemman kirjailijan repliikkien ja eleiden välille. Näkökulmien moninaisuus on kirjan rikkaus.

Itselleni Hamnet nousee yhdeksi tämän vuoden parhaista lukukokemuksista, ja kiitos jälleen kerran lukupiirilleni tämän kirjan esiin nostamisesta. Ihan kirja­tutkani ulkopuolelta löytyi taas kerran varsinainen helmi. Tämä todella kannat­taa lukea!

Hannu

Lempääläinen opettaja Hannu Sinisalo tykkää jalkapallosta, kissoista ja lautapeleistä. Lukutottumuksiltaan Hannu on runsasruokainen klassikoista sarjakuviin ja dekkareista filosofiaan, mutta omimmillaan hän on viileän ironian ja älykkään huumorin parissa. Kaikki vinkit »

Tilaa Kirjavinkit sähköpostiisi

Haluatko saada edellisen viikon kirjavinkit suoraan sähköpostiisi joka maanantai? Tilaa uutiskirjeemme tästä ja liity listan 1 083 tilaajan joukkoon!

Tilaamalla uutiskirjeen hyväksyt, että lähetämme sinulle sähköpostia ja lisäämme sähköpostiosoitteesi osoiterekisteriimme. Voit peruuttaa tilauksesi koska tahansa. Kirjavinkit.fi:n rekisteriseloste.

Aikaisempia kirjavinkkejä

Ladataan lisää luettavaa...