Maggie O’Farrell: Käsi jota kerran pitelin

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Irlantilaissyntyisen Maggie O’Farrellin Käsi jota kerran pitelin on hänen ensimmäinen suomennettu romaaninsa. Kirja sijoittuu sekä menneisyyteen että nykyisyyteen ja kertoo kahden eri sukupolven tarinaa.

1950-luvulla nuori Lexie Sinclair elää maalaiskaupungissa ja odottaa elämänsä alkavan. Muutos toteutuukin, ja Lexie paitsi muuttaa Lontooseen kohtaa myös suuren rakkautensa. Kirjailija ei kuitenkaan salaa sitä, että Lexien kohtalona on kuolla nuorena, mikä tuo tarinaan oman surumielisen vivahteensa.

Nykyajassa sen sijaan Ted ja Elina ovat saaneet ensimmäisen lapsensa. Tuore perhe yrittää toipua synnytyksen traagisista käänteistä ja varsinkin Elinalla on kuoleman läheisyydessä käytyään vaikeuksia saada otetta elämästä ja äitiydestä. Ted puolestaan alkaa lapsen syntymän myötä saada kummallisia takaumia menneisyydestään, ja alkaa epäillä että hänen lapsuudestaan löytyy salattuja asioita.

Kuten lukija saattaa arvatakin, sekä menneisyyden että nykyisyyden tarinat kietoutuvat lopulta yhteen ja tarina muodostuu kokonaisuudeksi. Vaikkei kirjan juonessa loppujen lopuksi ole mitään kovin erikoista, se onnistuu kattamaan oikeastaan koko ihmiselämän. Elämä, rakkaus ja kuolema ovat vahvasti läsnä koko tarinan, ja surumielisyys luo kirjalle oman tunnelmansa. Kirjassa on mielestäni myös harvinaisen hienoa äitiyden kuvausta ja itse ainakin samastuin Elinan tuntemuksiin vahvasti. Myös Lexie oli sympaattinen hahmo, ja hänen kohtalonsa jäi kirjan lukemisen jälkeen pyörimään ajatuksiin pitkäksi aikaa.

Toivottavasti kirjailijalta suomennetaan lisääkin teoksia, sen verran vaikuttava kirja Käsi jota kerran pitelin oli.

Salla P.

Olen kolmikymppinen kirjafani, joka lukee sekä työn puolesta että huvikseen. Kirjojen suhteen olen kaikkiruokainen, enkä hyljeksi mitään kirjallisuuden genreä. Työssä luen paljon nuortenkirjoja, mikä heijastuu tänne kirjavinkkeihinkin. Lisäksi olen entisessä elämässäni työskennellyt historian parissa, joten sitäkin aihepiiriä tulee seurailtua edelleen aktiivisesti. Kaunokirjallisuuden ohella pidän erityisesti ruoka-, ja urheilukirjoista, ja puutarha-aiheiset kirjatkin ovat viime vuosina hiipineet vaivihkaa kirjahyllyyni. Kaikki vinkit »

Kommentti

  1. Suorastaan yllätyin, miten mielenkiintoinen kirja tämä oli. Olin jotenkin odottanut jotain rakkaustarinaa. Olihan kirjassa rakkauttakin, mutta tosi paljon muutakin – ajattelemisen aihetta. Tässä kirjassa mielestäni nämä kaksi rinnakkain kulkevaa tarinaa yhtyivät kokonaisuudeksi vaivattomalla, luonnollisella tavalla. Suosittelen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *